Viime vuodet ovat näyttäneet, että käsittämättömiä asioita voi tapahtua. Kysymyksiä, joiden esittäminen olisi ennen tuntunut jopa naurettavalta, kysytään nyt jatkuvasti.
Yksi tällainen kysymys liittyy journalismiin: onko meillä tulevaisuudessa nykyisenkaltaista valtamediaa ollenkaan? Kysymys tuntuu Suomessa ehkä vielä oudolta, mutta esimerkiksi Afrikassa se on jo akuutti. Viestinnän teknologinen murros, sosiaalisen median nousu, mainosrahojen valuminen jättiyrityksille, korona-aika ja kustannusten nousu ovat ajaneet medioiden talouden niin tiukalle, että monissa afrikkalaisissa lehdissä toimittajien palkat ovat maksamatta kuukausien ajalta.
Näin minulle kerrottiin Nairobissa pidetyssä media-alan konferenssissa kuukausi sitten. Konferenssin ydinkäsite ”kestävä journalismi” osoittautui kysymykseksi journalismin olemassaolosta. Mitä journalismi on, mitä se palvelee, kuka sitä tarvitsee?
Yksi vastaus nousi ylitse muiden: journalismi on yhteisöä varten. Se palvelee sitä ihmisjoukkoa, jota kutsutaan yleisöksi. Pohjimmiltaan kaikki journalistiset mediat ovat yhteisömedioita, jotka ovat olemassa vain sillä edellytyksellä, että sen yhteisö on olemassa ja tarvitsee sitä.
OLLAAN BOTSWANASSA, sen kakkoskaupungissa Francistownissa. Siellä perustetaan lehti, jonka nimi on The Voice. Lehden liikeidea on antaa ääni jokaiselle yhteisön jäsenelle, puhua ihmisten puolesta.
Siinä missä sanomalehdet pääkaupungissa antavat tilaa auktoriteeteille, The Voice kulkee pitkin katuja ja kyliä kuuntelemassa tavallisten ihmisten ajatuksia ja huolia.
”Me haastattelemme ketä tahansa ihmistä mistä tahansa aiheesta, joka heitä koskettaa. Kaikki tietävät, että jos heillä on jokin asia tai ongelma, he vain kävelevät toimitukseen ja me autamme heitä tuomaan sen esiin”, kertoo päätoimittaja Emang Bokhutlo.
Idea on ollut menestys. Bokhutlon mukaan lehti on Botswanan luetuin, ja se on kärsinyt koronan jälkeisestä talouskriisistä vähemmän kuin monet muut. Ihmiset arvostavat lehteä, koska sen sivuilla voi nähdä milloin tädin, milloin serkun, milloin koulukaverin – sillä tämä lehti lukee yhteisön äänien joukkoon myös lapset.
Kysyn esityksen jälkeen, miten The Voicessa suhtaudutaan siihen, jos joku haluaa käyttää ”äänioikeuttaan” väärin; eikö heillä ole esimerkiksi vihapuheen ongelmaa? ”Onpa tietenkin, mutta meillä lehdessä taas on journalistietiikkamme”, vastaa tämä vaikuttava päätoimittajarouva.
Mitkä ovat ne yhteisöt, joita suomalaiset mediat palvelevat? Mikä on Kotimaan yhteisö? Onko suomalaisilla medioilla niin elävä suhde yhteisöönsä, että niiden tulevaisuus on turvattu?
Matleena Ylikoski
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja freelance-toimittaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä