Kommentti: Elämäni biisi vastaa suomalaisten yhtenäiskulttuurin tarpeeseen – on se myös vastakulttuuria

Nimi: Elämäni Biisi ep06 2 Kuvateksti: Kuvassa Irina, JP Leppäluoto, Juha Tapio, Kasmir ja Diandra. Photographer: Atte Mäläskä / Yellow Film & Tv Oy / Yle

Suomalainen ohjelmaformaatti Elämäni biisi kisaa Ylen tv-kanavilla katsotuimman ohjelman paikasta puoli yhdeksän uutisten ja Urheiluruudun kanssa. Viikolla 39 ohjelma kokosi Finnpanelin mukaan heti esityspäivänä 840 000 katsojaa ja kokonaisuudessaan yli 1,1 miljoonaa katsojaa.

Ohjelmassa kuullaan joka viikko viiden tunnetun suomalaisen valinta elämänsä biisiksi ammattitaitoisen orkesterin ja valovoimaisten solistien tulkitsemana. Juontajana on hauska, rento ja älykäs Katja Ståhl, ja studioyleisö elää vahvasti mukana. Mikä biisi on kenenkin? Tätä arvuutellaan sekä tv-studiossa että kotisohvilla.

Ehkä parasta ohjelmassa ovat kuitenkin tarinat biisivalintojen taustalla. Moni on avannut sydäntään ja elämäänsä syvästi koskettavalla tavalla. Aidot, inhimilliset tunteet yhdistettynä nostalgiseen musiikkiin saavat aikaan vahvan katsojakokemuksen.

* * *

Elämäni biisi -ohjelman solistina esiintyvä Diandra arvioi Ylen haastattelussa ohjelman suosion yhdeksi salaisuudeksi sen, että tässä kilpailussa kukaan ei pääse jatkoon eikä ketään pudoteta.

Epävarmassa ajassa kaipaamme inhimillisyyttä, jakamista, yhteisöllisyyttä, tukea ja turvaa. Emme kieroilua, juonimista tai selkään puukottamista. Lisäksi ohjelman tekijöiden hyvä henki välittyy katsojille.

Yhtenäiskulttuurin kuolemasta on puhuttu Suomessa paljon. Yhtenäiskulttuurilla viitataan aikaan, jolloin suurella osalla kansasta oli jotakuinkin yhteiset arvot ja ihanteet. Lopullisena kuoliniskuna sille on pidetty 1960-luvun maaltamuuttoa. Toisaalta kulttuurinen muutos on ollut hidasta.

Monikulttuurisuus on ehdottomasti hyvä asia. Epävarmoina ja vaikeina aikoina ihmispsyyke kuitenkin hakee usein turvaa myös yhtenäisyydestä ja menneisyydestä.

Omassa lapsuudessani 1970–80-luvuilla ammensin turvaa ja iloa paitsi koko koulun yhteisestä virrenveisuusta aamuhartauksissa myös hiihtokisojen katsomisesta koko koulun voimin. Myös Pikku Kakkosta katsoessani tiesin, että naapurissakin katsotaan.

Puoli yhdeksän uutisten tuijottamiseen palasin koronapandemian kurimuksessa – enkä ole tavasta enää luopunut. Siinä on jotain tenhoavaa, kun suuri joukko lähellä eläviä näkee ja kokee jotain kollektiivisesti yhtä aikaa.

Ehkä myös Elämäni biisi -ohjelma vastaa suomalaisten yhtenäiskulttuurin kaipuuseen? On jotain, joka yhdistää ja rakentaa siltoja, pitää koossa. Jotain, johon eri ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset voivat samaistua.

Mikä parasta, tämä yhtenäiskulttuurin kaipuuta lievittävä ohjelma lisää samalla ymmärrystä erilaisten ihmisten välillä. 1.10. nähdyssä jaksossa kirkkoherra Harri Henttinen kertoi puhuttelevasti kouluajoistaan. Kotona hän sai olla lapsi, mutta koulussa oli oltava poika, ja sitä Harri ei osannut. Hänestä tuli kiusattu, pelle ja sitten aivan hiljainen – kunnes tuli uusi aalto, Pelle Miljoona ja biisi Juokse villi lapsi.

Laulussa kerrotaan, kuinka villi lapsi kasvaa vahvemmaksi ja vapaammaksi ja ottaa toivon kipinän mukaan. Henttisen sisällä räjähti ja hän tiesi, että löytää vielä oman ihmisenä olemisen tapansa. Viisikymppisenä hän löysi itsensä androgyyninä ja rakastaa nyt olla punkkarina kirkon töissä. Hän kertoi, kuinka haastaminen ja kyseenalaistaminen on kirkossa nykyään sallittua ja siellä työskentelee paljon ihania ihmisiä. ”Meillä jokaisella on maailmassa oma paikka, joka jäisi tyhjäksi ilman meitä”, hän päätti kertomuksensa.

* * *

Elämäni biisi -ohjelman idea syntyi vuonna 2014 käsikirjoittajaporukan reissulla Pohjois-Kyproksella. Petja Peltomaa kehitti illanvieton seurapelistä ohjelmaformaatin. Nyt meneillään on jo neljäs tuotantokausi.

Formaatista on kaavailtu myös vientituotetta. Ohjelmaa on tehty jo kaksi kautta Liettuassa. Ylen uutisessa Peltomaa kertoo, että formaatin myynti ulkomaille ei ole ihan helppoa, koska sen ydin on hyvin suomalainen. Ollaan rehellisiä ja aitoja, eikä kukaan yritä olla enemmän tai muuta kuin on.

Vierekkäin istuvat herrat ja narrit. Yhdessä. Ehkä meidän yhtenäiskulttuurimme rippeet ovat kiehtovaa vastakulttuuria jossain muualla?

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliKuusihenkinen perhe reilasi Pariisiin – ”Teinien kanssa meni hyvin, kun mukana oli pyhä kolmiyhteys: kännykkä, laturi ja vara-akku”
Seuraava artikkeliNuorisotyönohjaaja Terho Kettunen voitti jälleen veteraanipainin MM-kultaa