Vuonna 1920 Suomen tasavallan presidenttinä oli Kaarlo Juho Ståhlberg. Pääministerinä oli maaliskuuhun saakka edistyspuolueen Juho Vennola ja maaliskuusta eteenpäin kokoomuksen Rafael Erich. Puolustusvoimia johti sotaväen päällikkönä kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkama ja arkkipiispana oli Gustav Johansson.
Suomen väkiluku oli 3 147 600 henkeä. Suurimmassa kaupungissa Helsingissä asui 152 000 ihmistä.
Kotimaa-lehti täytti 15 vuotta. Sitä päätoimitti Helsingin yliopiston ylimääräinen professori, kirkkohistorioitsija Martti Ruuth. Lehden levikki oli 10 150.
Ilmoituksia ja kirkkopäivät
Kotimaa seurasi sata vuotta sitten laajalti kirkon, suomalaisen yhteiskunnan ja maailman tapahtumia, kuten tänäänkin. Vuonna 1920 lehden jutut painettiin vielä fraktuuralla. Kuvat olivat lehden sivuilla harvinaisia: jos niitä oli, olivat ne piirroksia.
Sivuilla oli ajalle tyypillisesti runsaasti työnhaku- ja työpaikkailmoituksia. Myös seurakunnat ilmoittelivat avoimista viroista.
Tammikuun 16. päivän Kotimaa mainitsee, että ”Suomen toiset yleiset kirkkopäivät alkoivat Turussa viime tiistaina ja päättyivät tänään. Kirkkopäivien kunniapuheenjohtajaksi valittiin arkkipiispa G. Johansson sekä puheenjohtajaksi tuomiorovasti J. A. Mannermaa [ja] varapuheenjohtajaksi prof. A. Hjelt.”
Osanottajia kirkkopäivillä kerrotaan olleen noin 1 000 henkeä. Suomen ensimmäiset kirkkopäivät oli järjestetty tammikuussa 1918 Helsingissä.
Sama lehti mainitsee toisessa uutisessaan, että ”Upseereja papeiksi. Englannissa on sitten (maailman)sodan päätyttyä yli 2 000 upseeria ja joukko muita henkilöitä ilmoittautunut halukkaiksi antautua pappisalalle Englannin anglikaanisessa kirkossa. – – Myöskin Saksassa ja Ranskassa on pappisalalle pyrkivien tulva nykyään harvinaisen suuri. Olisikohan sota ja sen kauhut olleet tähän vaikuttamassa?”
Uutinen on esimerkki erittäin laajasta ulkomaan uutisten määrästä Kotimaassa.
Hallituksen muodostaminen ja kesäjuhlia
16.3. ilmestyneen numeron pääuutinen on tasavallan uuden hallituksen muodostaminen. Juttu on kuvitettu edellisenä päivänä nimitetyn hallituksen keskeisten ministereiden piirroksin: kirkollis- ja opetusministeriksi professori Lauri Ingman, pääministeriksi professori Rafael Erich, sisäministeriksi maaherra Albert von Hellens, oikeusministeriksi presidentti Karl Söderholm ja sosiaaliministeriksi kansanedustaja Vilkku Joukahainen.
Lopen uuden kirkon yhteyteen hyväksyttiin 27.4. ilmestyneen lehden mukaan myös seurakuntasali – ja uutuutena keittiö. Jutun mukaan keittiön tarpeellisuutta oli ihmetelty, mutta arkkitehti Ilmari Launis kertoo haastattelussa: ”Pian kysyvä ilme vaihtui tyytyväisyydeksi, kun esimerkiksi vasta kirkosta alttarin ääressä vihitty nuoripari, jolla ei ole väljää kotia häiden viettämiseen, saa siirtyä seurakuntatalon puolelle ystäviensä kanssa.”
Kirkolliset kesäjuhlat olivat jo tuttua perinnettä. Kotimaassa 16.7. on juttu ”Matkamuistelmia herättäjäjuhlilta Nilsiästä”. Juhlat oli pidetty 7.–8.7. ”Unohtaen kotoiset askareensa oli matkalla kaikensäätyistä kansaa. Oli päästävä tapaamaan ystäviä, sekä tämän ohessa saamaan toinen toisiltaan uutta virikettä siinä sananviljelyssä, jota tavallisesti näissä kokouksissa ennenkin on totuttu niin runsaasti jakamaan.”
Piispanvaali ja kieltolaki
Vuoden 1920 kirkollisiin tapahtumiin kuului myös yksi piispanvaali, itsenäisen Suomen ensimmäinen: Porvoon hiippakunnan piispaksi valittiin kesäkuussa jumaluusopin professori Jaakko Gummerus, jonka tasavallan presidentti nimitti piispaksi elokuussa. Nimityksestä kertoo 13.8. ilmestynyt Kotimaa:
”Uusi piispa on parhaassa iässä oleva mies – hän täyttää ensi lokakuussa 50 vuotta – ja hänellä on nyt parikymmenvuotias työteliäs ja satoisa akateeminen tiedemies- ja opettajaura takanaan. – – Mutta käytöllinen kirkollinen elämäkään ei silti ole suinkaan hänelle vieras. Syntyperältään hän kuuluu vanhaan pappissukuun ja hän on kasvanut pappiskodissa, jolle herännäishenki ei ole ollut vieras.”
Samassa lehdessä kerrotaan myös, että ”Kirkkokuntien jäsenten lukumäärän kasvaminen Yhdysvalloissa osoittaa huolestuttavaa alenemista.” Amerikkalaisia luterilaisia kirkkokuntia kerrotaan olevan 18 ja niiden koko jäsenmäärän 2 462 505 ripillä käynyttä henkeä.
Puola ja Neuvosto-Venäjä kävivät veristä sotaa. 13.8. numeron ilmestymisen aikaan käytiin ratkaisevaa Varsovan taistelua. Ulkovallat eivät olleet halukkaita auttamaan Puolaa. Kotimaa kirjoittaa: ”Puolan kansa on saanut kokea sen Jumalan sanan totuuden, että älkää luottako päämiehiin, ihmisiä he ovat.”
Suomeen oli vuonna 1919 säädetty kieltolaki. Sen vastaanottoa ja viinan salakuljetusta käsiteltiin Kotimaassa 17.9.: ”Salakuljetusta edistää pitkä ja vaikea rajamme. Ennenkuin naapurimaamme Viro ja Ruotsi kerkiävät saada kieltolain, on tavattomien ansioitten takia ylen houkuttelevaa tuoda tavaraa sieltä.”
Rauhansopimuksen arviointia ja joulun odotusta
Vuoden 1920 merkittävin valtiollinen tapahtuma oli Tarton rauhan solmiminen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä 14.10. Kotimaa uutisoi asian lyhyesti uutisessaan jo 15.10. selostamalla allekirjoitustilaisuutta.
Seuraavassa Kotimaassa (19.10.) arvioitiin rauhansopimuksen merkitystä: ”Me tiedämme kaikki, miten erilaisin tuntein maassamme on suhtauduttu Tartossa Neuvosto-Venäjän kanssa tehtyyn rauhanpäätökseen.” Tekstissä todetaan koetut pettymykset, mutta myös se, että ”emmehän voi kieltää, että tehty rauha laajentaa sentään kokolailla niin Suomen kuin Karjalankin edistämismahdollisuuksia.”
Lisäksi numerossa käsiteltiin inkeriläisille luvattua kulttuuriautonomiaa.
Kotimaa 7.12. totesi itsenäisyyspäivää jälleen vietetyn. Ajankuvasta voi kertoa jutun ”Itsenäisyys ja kristikansa” muotoilu: ”Se on monelle ollut vain ulkonaisten juhlien, paraatien ja huvittelujen päivä ja verrattain suurelle osalle kansaamme tuskin edes sitäkään.”
Samassa lehdessä on Jerusalemissa parhaillaan tutkimusmatkallaan olevan pastori Abel Saarisalon kirjoitus ”tästä Pyhästä maasta”: ”Kun Venetsiasta viime elokuulla lähdin Jerusalemin matkaan 250 sionistisiirtolaisen kanssa sain pitkin matkaa öin ja päivin tässä seurassa kuulla puheita ja lauluja uudella hepreankielellä tämän kaupungin suuresta tulevaisuudesta.”
Lehdessä mainostettiin myös Kotimaan Joululehteä 1920, joka ”on parasta joululukemista, maksaa vain 4 mk.” Monessa vuoden 1920 lehdessä toistui palstanpäänä myös mainos: ”Levittäkää Kotimaata!”
Lue myös:
Pääkirjoitus: 115 vuotta täyttävä Kotimaa palvelee suurta tehtävää
Ilmoita asiavirheestä