Tarvitsemme toisiamme, sillä ihmisellä on luontainen kaipuu toisen luo. Emme ole yksinäisiä saaria valtameressä, vaan mantereen osasia, yhteys toisiin ihmisiin on merkityksellinen osa elämäämme. Minuutemme todellistuu suhteessa muihin. Ilman muita emme ole kokonaisia, tarvitsemme muita tueksemme ja peiliksemme.
”Ketään ei jätetä” sopii tähänkin hetkeen. Vaikka kasvokkain kohtaaminen on tärkeää, virtuaalikohtaamisten merkitys on korostunut aikana, jona fyysiset tapaamiset eivät ole olleet mahdollisia. Kohtaamista se on yhteydenpito puhelimitse ja verkossakin. Vaikka emme ole voineet koskettaa läheisiämme fyysisesti, olemme voineet koskettaa toisiamme sanoin. Toivottavasti kukaan ei joudu pitkään miettimään, kuka lohduttaisi, kun elämässä välillä on vaikeaa.
Jokainen voi tehdä hyvää yksin ja yhdessä. Järjestöissä tehdään arvokasta työtä, joka parhaimmillaan on kollektiivista rakkautta: pidetään huolta, erityisesti heikoimmista. Aina pelkkä kuunteleminen ja vertaistuki ei riitä, vaan tarvitsemme vapaaehtoistyön ja yksityisen sektorin lisäksi vahvaa hyvinvointijärjestelmää, julkista sektoria, kuten tehokasta sairaanhoitoa ja riittäviä sosiaalipalveluja. Tarvitsemme myös EU:ssa nykyistä vahvempaa, aktiivista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.
***
EU:n perusoikeuskirja sitoo EU:n päätöksentekoa ja instituutiota, mutta jäsenvaltioissa perusoikeuskirjalla on merkitystä vain asioissa, joissa on olemassa EU-lainsäädäntöä. EU:lla ei ole riittävää toimivaltaa puolustaa kansalaisten oikeuksia eikä puuttua syrjintään jäsenvaltioissa. Eurooppalaiseen arvopohjaan kuuluu perusoikeuksien jakamattomuus ja subjektiivisuus.
Perusoikeuksien ei voi jäsenvaltion päätöksin katsoa kuuluvan vain joillekin ihmisryhmille. Perusturvan ja -palvelujen turvaavien direktiivien valmistelu on käynnistettävä pikaisesti. Jokaisen jäsenvaltion on taattava kansalaisilleen hädän hetkellä perusturva, joka mahdollistaa inhimillisen elämän, kuten asunnon, ruuan ja lääkkeet. Perusoikeuksiin kuuluu olennaisesti se, ettei kaikkein heikoimpia jätetä heitteille.
Iso kysymys on, miten voisimme olla nykyistä paremmin myönteinen peili kanssaihmiselle. Perusasiat säilyvät samoina. Ihminen tarvitsee aina toista ihmistä, välillä enemmän, toisinaan vähemmän. Välittämisen voima kerää ihmisiä yhteen ja olemaan toisille tukena.
Maailma muuttuu, suurten sydänten tarve pysyy ja lisääntyy. Ollaan alkavana syksynä olemassa kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Kolumni on julkaistu 3.9.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kolumni: EU:lla ei ole riittävää toimivaltaa puuttua syrjintään jäsenvaltioissa
Ilmoita asiavirheestä