Viron luterilainen kirkko pystyy ainakin yhteen asiaan, jota Suomen luterilainen kirkko ei pysty tekemään: Yli puolet papistosta saadaan paikalle samaan kokoukseen.
Kuluneen viikon tiistaista keskiviikkoon kokoontui Haapsalun lähelle Rooslepaan noin sata Viron kirkon 180 papista. Tämänvuotisen konferenssin teema oli yksinkertaisesti ”missio”, lähetys. Viron kontekstissa sana tarkoittaa kirkon tehtävää Virossa.
Konferenssissa kuultiin teologisia esitelmiä esimerkiksi alkukirkon lähetystyöstä, uskonnollisen etsinnän tarpeesta virolaisten keskuudessa ja kirkon mission käytännöllisistä kysymyksistä. Lisäksi kirkon missiosta pidettiin runsaasti työpajoja.
Rooslepassa olivat myös arkkipiispa Andres Põder ja piispa Einar Soone. Ulkomaisina vieraina mukana olivat Suomen Lähetysseuran lähetysjohtaja Seppo Rissanen, Englannin kirkon Rochesterin hiippakunnan edustaja, kaniikki David Kitley ja Suomen anglikaanisen kirkon pappi Tuomas Mäkipää. Viimeksi mainittu kuuluu myös Viron luterilaisen kirkon papistoon.
Viro vaikea toimintaympäristö kirkoille
Tallinnan rovastikunnan rovastin Jaan Tammsalun mielestä vuotuinen koko papiston tapaaminen on Viron kirkolle välttämätön.
– Konferenssissa on tärkeää teologinen ja muu ammatillinen kouluttautuminen. Lisäksi ilman tätä mahdollisuutta monet kirkkomme papeista tapaisivat toisiaan erittäin harvoin.
Viroa pidetään erittäin maallistuneena yhteiskuntana. Suuri enemmistö väestöstä ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Siksi kirkkojen toimintaympäristö on Tammsalun mukaan vaikea.
– Virossa tieto kristinuskosta on vähäistä ja vastaavasti erilaisia harhaluuloja on runsaasti. Kirkko tekee työtään kahden tulen välissä: Ne ovat yhtäältä neuvostoajan vuosikymmenien ateistisen aivopesun tulokset sekä toisaalta nykyisin lännestä tulevat, väärin ymmärretyt individualismin ja ihmisoikeuksien vaatimukset. Monet haluaisivat, ettei kristinusko näkyisi mitenkään yhteiskunnassamme, Tammsalu sanoo.
Tammsalun mukaan kirkon on Virossa opittava kulkemaan nuorallatanssijan tavoin: ihmisiä ei pidä loukata, mutta on opittava puhumaan tavalla, joka koskettaa sydämiä.
– Ihmisten tavoittaminen oikealla tavalla ei ole helppoa. Tämän päivän ihminen ei enää istu kirkossa vaan netin äärellä.
Hyviä ja huonoja lähettejä Suomesta
Rooslepan kokouksessa käsiteltiin kirkon missiota. Monet suomalaiset kristilliset järjestöt ovat lähettäneet Viron kirkon tueksi lähetystyöntekijöitä. Tätä joukkoa Tammsalu sekä kiittelee että myös kritisoi.
– Joukossa on sekä hyviä että huonoja esimerkkejä. On aivan erinomaisia työntekijöitä joiden kohdalla joutuu kysymään, miksi Suomen kirkko on heistä luopunut. Mutta on kyllä myös sellaisia, jotka Suomen kirkko on ehkä halunnutkin lähettää omasta kirkostaan pois, Tammsalu toteaa.
Viron luterilaisen papiston tammikuun kokous on jo 80 vuotta vanha perinne, joka katkesi neuvostoaikana. Vuodesta 1990 alkaen traditio on jatkunut. Mukana on pappien lisäksi myös diakoneja.
(Etu- ja sisäsivun kuvat Viron pappeinkokouksen avajaistilaisuudesta Rooslepan kappelista. Kuvat: Jukka Granström)
14.2. Kotimaa-lehti käsittelee laajasti Viron pappien arkipäivää ja näkemyksiä luterilaisten seurakuntiensa tilanteesta.