Franciscus on ensimmäinen jesuiitta paavina. 1500-luvulla perustetulla sääntökunnalla on ollut huono maine. Onko sille enää katetta? Suomessakin tunnetaan ilmaus ”jesuiittamoraali”, jolla tarkoitetaan totuuden vääristelyä.
– Jesuiitat ovat korkeasti koulutettuja, laaja-alaisia ja sivistyneitä. He painottavat koulutuksen merkitystä, luonnehtii katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti jesuiittoja.
– Jesuiittojen pitkä koulutus luo leimansa ihmiseen. Jesuiitoissa korostuu oppineisuuden myötä valmius keskusteluihin. Tämä näkyy varmasti myös paavi Franciscuksen tavassa toimia.
Jesuiitat on Ignatius de Loyolan 1534 perustama katolinen sääntökunta (Societas Jesu, Jeesuksen Seura) Nykyisin se on sääntökunta muiden sääntökuntien joukossa.
– Jesuiitat eivät kuitenkaan välttämättä ole kovin yksimielisiä suhtautumisessaan kirkon uudistamiseen. Osa jesuiitoista on radikaalien uudistusten kannalla, osa pitäytyy konservatiivissa käsityksissä, niin kuin kirkossa yleensäkin on tapana, Tervaporrtti sanoo
– Paavi Farnciscus edustaa monien arvioiden mukaan maltillista keskitietä.
Tervaportin luonnehdinnan mukaan jesuiitat tunnetaan hiljaisen tien kulkijoita. He eivät ole korkeakirkollisia, eivätkä eivät pidä meteliä itsestään, mutta tarvittaessa ovat valmiita tekemään päätöksiä.
Jesuiittoja on maailmassa noin 20 000. He vaikuttavat yli 120 maassa. Suomessa jesuiittoja ei ole, eikä tiettävästi kukaan suomalainen ole sääntökunnan jäsen. Sen sijaan Ruotsissa jesuiittojen vaikutus on vahva, ja he muun muassa johtavat maan katolista opinahjoa. Tukholmassa Sankta Eugenian seurakunta on jesuiittojen johdossa.
Suomalaisten käsityksiä jesuiitoista ja jesuiittamoraalista on muokannut Sakari Topelius, jonka Välskärin kertomuksissa esiintyy isä Hieronymys, kierouden ja salakavaluuden perikuva.
– Puheet jesuiittojen kieroudesta saattavat juontaa aikaan, jolloin järjestö oli nuori ja sen jäsenet osallistuivat keskusteluihin. Oppineisuutensa vuoksi he puuttuivat yksityiskohtiin ja esittivät muita ärsyttäviä pikkutarkkoja näkemyksiä, Tervaportti sanoo.
Ignatius de Loyolan teos Exercitia Spiritualia, Hengellisiä harjoituksia on suomennettu vuonna 1977 (suomentajana Seppo A. Teinonen). Se antaa kuvan järjestön sitoutumisesta kirkkoon ja hengellisen elämään. Suomessakin järjestään jatkuvasti ignatiaanisia retriittejä, jotka ammentavat Loyolan kirjasta ja opetuksista.