Suuri osa asiakkaista saa tukea useana vuonna ja hyvin monen kohdalla huono-osaisuus kasautuu. Toimeentulotukityö on muuttunut kunnissa kirjalliseksi etuuskäsittelyksi, minkä vuoksi vain osa asiakkaista pääsee suunnitelmalliseen sosiaalityöhön.
Toimeentulotuen asiakkaiden määrä on laskenut lähes puolella 1990-luvun laman korkeimmista luvuista. Tuen saajien tuloköyhyys on kasvanut 20 prosentista 60 prosenttiin kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. Köyhyys on myös syventynyt, sillä tuen saajien tulot jäävät aikaisempaa kauemmaksi köyhyysrajasta. Köyhyys paikantuu etenkin yksin asuviin ja nuoriin tuensaajiin.
Yhdeksästä kunnasta: Jyväskylästä, Järvenpäästä, Kontiolahdelta, Kotkasta, Kuopiosta, Lahdesta, Laihialta, Raumalta ja Sodankylästä kerätty aineisto osoittaa, että suurin muutos toimeentulotuen myöntämiskäytännöissä on ollut etuuskäsittelyn yleistyminen. Etuuskäsittelyssä toimeentulotuki käsitellään toimistotyönä, irrallaan varsinaisesta sosiaalityöstä. Etuuskäsittelijät tekevät nykyisin suurimman osan toimeentulotuen päätöksistä. Erityisesti pitkäaikaisasiakkaat jäävät usein kirjallisen etuuskäsittelyn asiakkaiksi. Enemmistö työntekijöistä arvioi etuuskäsittelyn syrjäyttävän asiakkaita suunnitelmallisesta sosiaalityöstä.
THL:n tutkimuksessa on tarkasteltu toimeentulotuen asemaa ja roolia sekä sen muutosta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin toimeentulotukirekisterin, tulonjakotilaston, HYPA- ja ATH-väestökyselyjen sekä yhdeksästä kunnasta kerätyn kysely- ja haastatteluaineiston avulla toimeentulotuen asiakkuutta. Tutkimuksesa analysoitiin tuen saamisen toistuvuutta sekä asiakkaiden pienituloisuutta, elinoloja ja hyvinvointia. Lisäksi eriteltiin toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjä, kuten toimeentulotukityön organisointia ja työnjakoa, tuen myöntökohteita ja -tapoja sekä taloudellisten kannustimien käyttöä.
Tutkimusprofessori Susan Kuivalaisen toimittama tutkimus täällä
Lue myös: Diakoniassakin piilee riski kohtaamisen unohtamiseen