Uskontojen maailmasta on viime aikoina kuulunut pelkästään huonoja uutisia. Eri tavoilla uskovat ovat olleet osallisia sodissa ja lietsoneet konflikteja. Näiltä ikäviltä viesteiltä ei voi ummistaa silmiään. Hyvät uutiset ovat kuitenkin jääneet kohinan taakse. Nyt on aika kuunnella myös niitä.
Maailman korkeauskonnot ovat viime aikoina uudistuneet ja tulkinneet oppejaan uusilla tavoilla. Globaalissa pohjoisessa on perinteisesti ajateltu, että vain kristityt rohkenevat ajatella oppejaan uudestaan. Muille uskonnoille on varattu säilyttäjän rooli. Tämä asetelma on kuitenkin muuttumassa.
Tästä uudistumisesta on lukuisia esimerkkejä. Näkyvin on juutalaisten uusi tulkinta suhteestaan kristittyihin. Vuonna 2000 he julkaisivat kannanoton Dabru Emet (”Puhukaa totta toinen toisillenne”), jonka mukaan juutalaiset ja kristityt uskovat samaan Jumalaan. Ajatus sinällään ei ole aivan uusi. Uutta kannanotossa on, että juutalaiset haluavat nyt lopullisesti vapaiksi holokaustin haamuista. On aika rakentaa juutalaisten ja kristittyjen suhteet uusista lähtökohdista.
Muslimioppineet: islamilla, juutalaisuudella ja kristinuskolla on yhteinen käsitys rauhasta ja ihmisoikeuksista.
Huonot uutiset ovat pitkään liittyneet erityisesti islamiin ja sen nimissä tehtyihin terroritekoihin. Nyt kuuluu hyviä uutisia täältäkin. Islamin valtavirran oppineet on jo pitkään irtautuneet päättäväisesti terroristeista ja heidän ajattelustaan. Lokakuussa 2007 islamin keskeiset hengelliset johtajat ja oppineet julkaisivat asiakirjan A Common Word Between Us and You, josta tuli käänteentekevä uskontojen välisessä kohtaamisessa. Asiakirjan mukaan islamilla, juutalaisuudella ja kristinuskolla on yhteinen käsitys rauhasta ja ihmisoikeuksista. Kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky luovat pohjan yhteiselle rauhantyölle.
Asiakirja on synnyttänyt myös uusia tulkintaperinteitä jihad-käsitteestä. Jihadin tulkinnan avaimeksi ovat tulleet islamin viisi peruspilaria (uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus). Kun jihadia tulkitaan näiden pilarien avulla, siitä tulee väkivallattoman vastarinnan avainkäsite. Jerusalemin heprealaisen yliopiston professori Mohammed Abu-Nimer on tämän mukaisesti painottanut, että islam on peruskäsitteidensä valossa väkivallaton uskonto.
Ahimsalla on erityinen ajankohtaisuus juuri nyt, kun kybersota ja valeuutiset uhkaavat kansalaisyhteiskuntien sisäistä turvallisuutta.
Uskontojen välisessä globaalissa vuorovaikutuksessa hindut ja buddhalaiset ovat tuoneet keskusteluun väkivallattomuutta korostavan ahimsa-perinteensä. Ahimsa tarkoittaa ”älä tee vahinkoa”. Kaikilla ihmisillä on jumalallisen energian kipinä, minkä vuoksi toisen ihmisen vahingoittaminen on isku tekijää itseään vastaan.
Ahimsa on synnyttänyt hedelmällisen keskustelun Abrahamin uskonnoissa usein käytetystä oikeutetun sodan käsitteestä. Tämän keskustelun seurauksena myös globaalin pohjoisen uskovat näkevät uskontonsa erityiseksi tehtäväksi väkivallattoman vastarinnan opettamisen. Ahimsalla on erityinen ajankohtaisuus juuri nyt, kun kybersota ja valeuutiset uhkaavat kansalaisyhteiskuntien sisäistä turvallisuutta.
Abrahamin uskonnot ovat julkaisseet asiakirjan Abrahamic Alternatives (2007), joka ahimsan hengessä korostaa uskontojen ja kansalaisyhteiskuntien yhteistä kamppailua rauhan puolesta.
Kunnianhimoisin ilmasto-ohjelma on muslimeilla.
Hyvät uutiset jatkuvat. Uskonnot ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana käyneet kamppailua ilmastonmuutosta vastaan. Ne ovat kukin laatineet ohjelmia, joiden avulla ilmastonmuutosta voitaisiin torjua käytännön toimilla. Ensin asialla olivat buddhalaiset, joiden kannanotto tunnetaan nimellä The Time to Act is Now (2009). Sen tavoitteena on kulutustottumusten muutos, jonka avulla hiilidioksidin pitoisuuksien nousu ilmakehässä voitaisiin pysäyttää. Pitoisuus on tällä hetkellä 387 ppm (parts per million) ja se nousee 2 ppm vuodessa. Turvallinen taso on kuitenkin 350 ppm.
Kunnianhimoisin ilmasto-ohjelma on muslimeilla. Sen nimi on Islamic Declaration on Climate Change (2015). Ohjelman laatiminen tapahtui islamin globaalin umman eri tasoilla. Mukana olivat muslimioppineet, islamin järjestöt, ilmastotutkijat ja tavalliset muslimit. Kannanottoa voidaan pitää ennakkoluulottomana, sillä se ilmaisi umman pyrkimyksen nolla-tason päästöihin (zero emission). Islamin kannanoton merkitys näkyy siinä, että sen mukaan maailman olisi luovuttava fossiilisista polttoaineista, erityisesti öljystä. Tämä on poikkeuksellista rohkeutta arabimaissa, joiden talous perustuu lähes yksinomaan öljyyn.
Uskontojen vuorovaikutuksen tavoitteena on ”olla paremmin eri mieltä” .
Ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun tunnettuihin dokumentteihin kuuluu paavi Franciscus I:n ensyklika Laudato sì. Tässä asiakirjassa paavi ilmaisee uskonsa korkeauskontojen keskeiseen merkitykseen ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Eri tavoin uskovat ihmiset ovat enemmistönä maailmassa, ja tulevaisuudessa heidän asemansa vain vahvistuu. Uskonnollisia johtajia ja oppineita kuunnellaan ja heidän esimerkkiään noudatetaan. Siksi uskontojen ilmasto-ohjelmat ovat tärkeitä.
Korkeauskontojen yhteinen toiminta rauhan ja luonnon eheyden puolesta perustuu siihen lähentymiseen, jota on tapahtunut viime vuosikymmeninä teologisella tasolla. Poissulkeva (eksklusivistinen) malli on saanut väistyä ja tilalle on tullut avoimia ja hyväksyviä malleja, jotka ovat avanneet ovia kunnioittavalle vuorovaikutukselle. Uskontoteologian yleiseksi malliksi on tullut partikularistinen näkemys, jonka mukaan uskonnot ovat perimmiltään erilaisia.
Partikularistisen mallin tunnettuihin edustajiin kuuluva rabbi Jonathan Sacks on puhunut ”erilaisuuden arvokkuudesta” (the dignity of difference). Hänen mukaansa erilaisuus ei ole ongelma vaan pikemminkin toivottava asia. Uskontojen vuorovaikutuksen tavoitteena on ”olla paremmin eri mieltä” (to disagree better). Uskontodialogi ei tähtää yhdistymiseen, vaan erilaisuuden pohjalta nousevaan kunnioittavaan dialogiin ja globaalien uhkien torjumiseen.
Vanhat vastakkainasettelut ovat historiaa.
Parin viime vuosikymmenen aikana on kehitetty myös menestyksellisiä dialogimalleja, joita käytetään eri puolilla maailmaa uskovien ruohonjuuritason keskusteluissa. Niistä tunnetuin on Scriptural Reasoning (SR), jota on käytetty hyvin tuloksin niin sotien jälkihoidossa kuin rauhanajan arkisissa kohtaamisissa. Suomessakin menetelmää on kokeiltu ja tulokset ovat olleet rohkaisevia.
Hyvien uutisten sarjaan voidaan liittää myös lähetyksen ja dialogin uusi vaihe. Kaikki korkeauskonnot ovat enemmän tai vähemmän missionaarisia. Mission ja dialogin suhde on kuitenkin muuttumassa. Kuluvan vuoden keväällä pidetyssä Arushan lähetyskonferenssissa todettiin mission ja dialogin rinnakkaisuus. Ne tarvitsevat toisiaan. Molemmilla on erityistehtävä, jota ei tule piilotella. Lähetyksellä ja uskontojen vuoropuhelulla on kuitenkin myös yhteinen tehtävä: toimia syrjittyjen ja poljettujen puolesta. Tämäkin on hyvä uutinen. Vanhat vastakkainasettelut ovat historiaa.
Mikko Heikka
Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa. Hän on vastikään julkaissut teoksen Uskonnot kohtaavat. Mahdollisuus parempaan maailmaan.
Kuva: Päivi Karjalainen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.