Ilkka Kantola (sdp). Hän on huolissaan politiikan arvostuksen laskusta ja toivoisi kirkolta aktiivisempaa otetta yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä.
– Kirkko on pyrkinyt olemaan puoluepolitiikan ulkopuolella. On ihan oikein, ettei peesata yhtä puoluetta. Olisi silti hyvä analysoida yhteiskunnallisia ilmiötä, tukea kehystä, Kantola sanoo.
Hän nostaa esimerkiksi onnistuneesta vaikuttamisesta seurakuntavaalien yhteydessä toteutetun kampanjan, jossa aktivoitiin uurnille erityisesti nuoria äänestäjiä.
– Sellaista kampanjaa voisi harkita muidenkin vaalien yhteydessä, kirkollinen viestintä voisi pitää asiaa esillä.
Kantola näkisi mielellään enemmän yhteiskuntaa ja politiikaa käsitteleviä juttuja kirkollisissa viestimissä. Hän pitää tärkeänä myös rippikoulussa tarjottavaa demokratiakasvastusta.
– Hallituksella on sama tavoite perusopetuspuolella. Nuorten koululaisten ymmärrystä demokratiasta halutaan lisätä, että he oppisivat arvostamaan poliittista järjestelmää. Arabikeväässä ihmiset ovat taistelleet demokratian puolesta diktatuuria vastaan. Meillä on ollut demokraattinen hallitusmuoto toistasataa vuotta, mutta äänestysprosentti tippuu. Demokraattinen järjestelmä ei pysy ellei sen puolesta tehdä jatkuvasti työtä.
Kantolan mukaan yhteiskunnallisuus ja demokratian tukeminen eivät ole pois kirkon päätehtävästä, hengellisen sanoman julistamisesta.
– Nämä eivät ole vaihtoehtoja eivätkä toisilleen vastakkaisia asioita. Kirkko katsoo koko maailmaa ja myös maallinen on osa Jumalan maailmaa. Demokraattinen järjestelmä osana maallista regimenttiä on Jumalan työtä. Olisi luontevaa, että kirkko herättelisi ihmisiä osallistumaan sen toimintaan.
Hän näkee kirkon työntekijöiden poliittisen osallistumisen myönteisenä asiana.
– Linja on muuttunut liberaalimmaksi sitä mukaa kun seurakuntien koko on kasvanut. Kun on kirkkoherrana yksipappisessa, silloin olisi parempi olla lähtemättä politiikkaan aktiivisesti, siitä saattaa tulla kynnys ihmisille, jotka tarvitsevat papin apua.
– Muuten pitäisin mukanaoloa positiivisena.
– On hyvä, jos papin identiteetti kehittyy ensin, sitten voi harkita politiikkaa. On myös päinvastaisia esimerkkejä, jossa on siirrytty politiikasta kirkkoon. On kirkolle voimavara, ylipäänsä, jos sen pariin tulee ihmisiä erilaisista ammateista, Kantola sanoo.