– Niiden tietojen perusteella, mitä tiedotusvälineissä on ollut Metsähallituksen käynnistämästä prosessista, mielestäni myös eniten puuta myyneiden seurakuntien pitäisi harkita korvausten hakemista, Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo sanoo.
Kirkkohallitus ei voi nostaa kanteita seurakuntien puolesta vaan niiden on toimittava itsenäisesti.
– Mahdollisuutta esittää ryhmäkanne ei valitettavasti ole, joten tämä tietäisi monta oikeusjuttua, sillä monet seurakunnat ovat tehneet puukauppaa tuona ajanjaksona. Kartelli varmastikin on vaikuttanut puun hintaan, mutta kuinka paljon, siitä tulisi voida esittää näyttöä. Metsähallitus on esittänyt omat laskelmansa, mutta en tiedä, miten niitä voi soveltaa seurakuntien olosuhteisiin. Seurakuntien puukauppa muistuttaa enemmän kuntien toimintaa, mielestäni voimme seurata heidän politiikkaansa tämän asian suhteen, Palo toteaa.
Seurakuntaliitokset vaikeuttavat kuviota
Kartellin aikana paljon puuta myivät muun muassa Kuopion, Keuruun, Savonlinna-Säämingin, Mikkelin, Pieksämäen, Saarijärven, Viitasaaren, Kuhmoisten ja Juvan seurakuntataloudet. Seurakuntien puunmyyntituloista puolet on jakautunut 50 eri seurakuntataloudelle.
– Tilanteen selvittelyä hankaloittaa se, että monen puuta myyneen seurakunnan toimialueet ovat muuttuneet. Moneen seurakuntayhtymään on liittynyt naapuriseurakuntia ja laskelmissa pitäisi ottaa huomioon myös niiden kyseisellä ajanjaksolla tapahtunut puun myynti, Palo sanoo.
Kuntaliitto ohjeistaa kuntia siitä, miten korvausasioissa kannattaa menetellä. Kirkkohallitus ei ole vielä päättänyt vastaavanlaisen yleisohjeen antamisesta.
– Perusteet korvausvaatimukselle täytyy laatia seurakuntakohtaisesti eli yleisohjetta voi olla vaikeaa antaa. Oikea toimintatapa voi olla seurakuntien välinen yhteistyö. Seurakunnat voisivat esimerkiksi yhteistyössä palkata asianajajan asiaa hoitamaan. Kirkkohallitus ei varmaankaan kehota seurakuntia nostamaan oikeusjuttuja, mutta kirkkohallitus voi kyllä tiedottaa seurakunnille niistä asioista, joita on käytetty korvausvaatimusten perusteena, Palo sanoo ja jatkaa
– On mielenkiintoista nähdä, mikä kuntaliiton ohjeistus on. Korvausten määräämisestä ei ole vielä pitävää ennakkopäätöstä. Oikeastaan tärkeämpänä kuin rahakorvausta, pidän sitä periaatetta, että julkisenkaan omaisuuden hoitajia ei saa pettää ja kun näin on tapahtunut, sitä ei pidä katsoa läpi sormien, Palo toteaa.
Kyse on seurakuntien osalta suurista summista
Puukartelli ja sen seuraukset aktivoivat jyväskyläläisen alan yrittäjän, Reijo Lahtosen tiedottamaan yksityisille metsänomistajille heidän mahdollisuudestaan esittää korvausvaatimus. Sittemmin myös Kuntaliitto on ryhtynyt toimiin.
– Ainakin Leppävirran kunta ja Kajaanin kaupunki ovat lähdössä mukaan kuntaliiton prosessiin. Kaikilla niillä toimijoilla, jotka ovat myyneet puuta 1997-2004 on olemassa korvausvaadeoikeus. Ehkä on mahdollista, että myös seurakuntia liittyy tähän.
Lahtoseen ei toistaiseksi ole oltu yhteydessä mistään seurakunnasta.
– Asia vanhenee 21.12. Metsähallituksellahan on jo oma prosessi käynnissä. Sen hakemusta käsiteltiin viime viikolla käräjäoikeudessa, joka teki päätöksen asian käsittelyn siirtämisestä ensi vuodelle. Sinänsä harmi, sillä kynnys sadoillatuhansilla metsänomistajilla kanteen jättämiseen olisi ollut matalampi, jos Metsähallituksesta olisi tullut ennen vanhenemisajan päättymistä positiivinen ennakkotapaus.
Lahtosen mukaan kysymykseen, millaisista korvaussummista puhutaan vaikuttaa se, miten näytetään toteen kaupoista syntynyt todellinen häviö.
– Summia on vaikea arvioida, sillä meillä ei ole tiedossa, mikä on puun hinta vapaassa markkinataloudessa. Mutta jos seurakunta olisi myynyt 500 000 euron edestä puuta esimerkiksi vuonna 2002, korvausvaade olisi 25 prosenttia eli 125 000 ja korkoa sille syntyisi 134 000. Eli yhteensä arvonlisäveron myötä yli 300 000. Jos mietitään seurakuntataloutta, tällaiset summat ovat kokonaisuuden kannalta suuria, Lahtonen toteaa.
Pieksämäellä selvitellään tappion määrää
Pieksämäen seurakunnassa on hallintopäällikkö Juha Korhosen mukaan selvitystyöt käynnissä.
– Tuomiokapitulista on tullut aiheeseen liittyvä viesti kesäkuun alussa, lomani aikana, jonka jälkeen meiltä on oltu yhteydessä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen. Olen ehtinyt soittaa Kuopion seurakuntayhtymään, joka on tehnyt puukauppaa enemmän kuin oma seurakuntamme ja jossa myös selvitellään tätä asiaa, Korhonen kertoo ja jatkaa aikovansa tiedustella, minkälaisia mahdollisuuksia yhteistyöhön muiden seurakuntien kanssa on.
– Asiantuntijoiden näkemystä tarvitaan ennen kuin voidaan edetä hakemusvaiheeseen. Täytyy selvitellä, minkälaisia mahdollisuuksia korvauksiin ylipäänsä on eli millaista tappiota todellisuudessa on kärsitty. Pieksämäen seurakunta on myynyt puuta muillekin kuin kolmelle kartellissa olleille. Tilastot täytyy siis avata sen selvittämiseksi, mikä osuus myyntituloista on korvausvaateen alaista, Korhonen sanoo.
Vuoden 2003 jälkeen Pieksämäellä on tapahtunut myös kaksi seurakuntaliitosta, joten puukauppojen selvittämiseksi vanhojen seurakuntien tietoihin ja kirjanpitoon täytyy vielä erikseen paneutua.
Markkinaoikeus tuomitsi vuonna 2009 Stora Enson 30 miljoonan ja Metsäliiton 21 miljoonan euron sakkoihin raakapuukartellista. Kiellettyyn hinnoista sopimiseen osallistui myös kolmas metsäjätti UPM, mutta se vapautui sakoista ilmoitettuaan kartellista Kilpailuvirastolle.