Suomessa ei ole lakia eutanasiasta, eikä pitäisi ollakaan, mikäli on uskominen kansaedustaja Mikael Jungeria (sd). Hän arveli Kuopion Kirkkopäivien keskustelutilaisuudessa lain johtavan jopa ”tehdasmaiseen eutanasiaputken”. Terhokodin johtaja Juha Hänninen piti pelkoja liioiteltuina.
Junger uskoi käytännön ja tilanneharkinnan ajavan paremmin kuolevan asiaa kuin lainsäädännön. Hänninen toivoi lainsäädäntöä selkeyttämään tilanteen.
Hänninen pohti avustettua itsemurhaa ja esitti tilanteen, jossa lääkäri antaa potilaalle juomaa ja tämä voi itse juoda tappavan annoksen lääkettä. Hänninen piti tilannetta vastuun pakoiluna, sillä yhtä hyvin lääkäri voi itse pistää potilaaseen saman määrän lääkettä. Miten tilanteet eroavat lopulta toistaan, Hänninen kysyi. Junger vastasi, ja arveli toimintatapojen eron olevan noin yhdeksän vuotta vankeutta. Yleisö hörähti nauramaan.
Alustuspuheenvuorossaan Juha Hänninen viittasi tuoreeseen tutkimukseen, jossa myönteisen suhtautumisen eutanasiaan ja uskonnollisuuden välille oli löytynyt yhteys. Hänninen arveli, että on menossa kulttuurin muutos. Samaa arveli keskustelun vetäjä, apulaisjohtaja Sampo Muurinen kirkkohallituksesta. Myös kristilliset perustelut eutanasian puolesta yleistyvät julkisessa keskustelussa.
Keskustelussa hallintoylihoitaja Merja Miettinen peräänkuulutti saattohoidon tehostamista ja koulutuksen lisäämistä kivunlievityksessä, sillä miltei kaikkia kuolemaa tekeviä potilaita voidaan auttaa.
Piispa Kaarlo Kalliala kertoi isästään, joka oli lääkäri ja eutanasiayhdistyksen jäsen. Isä oli kerran sanonut, että jos äiti kuolee ensin, hän tatuoi sydämen kohdalle lauseen: ei saa elvyttää.
Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että vaikeiden yksityistapausten kohdalla itse kunkin eettiset mielipiteet joutuvat koville. Junger sanoi, että jos ja kun laki eutanasiasta tule eduskuntaan, ja jos hän silloin siellä istuu, hän tulee kääntämään asiassa takkiaan vielä moneen kertaa.
– Ei tule mieleen toista periaatekysymystä, joka olisi yhtä hankala kuin eutanasia, Junger sanoi.
Yleisöpuheenvuorossa otettiin esiin myös saattohoitoon osallistuneiden ja hoitoratkaisuja tekemään joutuneiden omaisten asema, jota ei eutanasiakeskustelussakaan pitäisi sivuuttaa.