Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen hämmästelee Sleyn tuoretta avausta, jonka mukaan kirkosta ”Jumalan sanan tähden eronneet” kuuluvat Sleyn järjestämissä tilaisuuksissa ehtoollisyhteyden piiriin. Hän muistuttaa, että eroamalla kirkosta eroaa sakramenttien yhteydestä. Toisaalta Jolkkonen myös ymmärtää ”Sleyn kipuilua”.
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) johtoryhmäläiset toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski, kotimaantyönjohtaja Heikki Haataja ja lähetysjohtaja Pekka Huhtinen katsovat monen eronneen kirkosta, koska kirkossa ei olla uskollisia Raamatulle. Tästä syystä he linjasivat helmikuussa liikkeensä Sanansaattaja-lehden haastattelussa eronneiden kuuluvan yhä ehtoollisyhteyden piiriin Sleyn järjestämissä tilaisuuksissa.
Kotimaa24 kysyi piispainkokouksen pääsihteeriltä, ehtoollisen teologiasta väitöskirjansa tehneeltä Jari Jolkkoselta, miten hän suhtautuu Sleyn edesottamuksiin.
Jari Jolkkonen, onko henkilön soveliasta käydä luterilaisen kirkon herätysliikkeessä ehtoollisella, jos ei kuulu kirkkoon?
– Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollinen voidaan jakaa konfirmoidulle kirkon jäsenelle tai konfirmoimattomalle lapselle, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä. Säädökset perustuvat luterilaiseen tunnustukseen, jonka mukaan kirkon jäsenyys ja ehtoollisyhteys kuuluvat yhteen. Teologisesti ja kirkko-oikeudellisesti asia on selvä kuin pläkki: eroamalla kirkosta eroaa sakramenttien yhteydestä.
– Ehtoolliselle osallistumista ohjataan opetuksen kautta, eikä itse jakamistilanteeseen tietenkään kaivata mitään jäsenyyttä vahtivia passipoliiseja. Toisaalta pappi ei voi myöskään kannustaa kirkosta eronnutta kuokkavierailuun.
Mitä mieltä olette siitä, että Sleyn johtohahmot varovasti mutta kuitenkin selvästi antavat ymmärtää, että heillä on ehtoollispöytä avoinna niille, jotka ovat ”Jumalan sanan tähden kirkosta eronneita”?
– Ymmärrän hyvin Sleyn johdon kipuilua tilanteessa, jossa vilpitön kristitty ja liikkeen jäsen luopuu kirkosta. Mutta ei kirkon jäsenyyttä ja ehtoollisyhteyttä voi irrottaa. Pidän yllättävänä, jos nimenomaan evankelisessa liikkeessä aletaan lipsua selvästä luterilaisesta opista. Teologisesti arvioiden kirkon jäsenyyden ja ehtoollisyhteyden irrottaminen johtaa hurmahenkisyyteen. Ja strategisesti se murentaa kirkon jäsenyyden merkitystä.
– Ei Jumalan sana kehota ottamaan avioeroa sen enempää kirkko-äidistä kuin aviopuolisostakaan. Ei, vaikka molemmissa olisi vikoja. Luterilaisuus liittyy siihen vanhaan oppiin, ettei kristitty voi olla ilman kirkkoa. Viisas herätysliikepappi patistelee kirkosta eronneita kipin kapin takaisin kotiin.
Käsitteleekö kirkko tätä Sleyn linjausta jotenkin, esim. piispat? Jos, milloin ja miten?
– Olen oppinut tuntemaan Lasse Nikkarikosken vastuullisena herätysliikejohtajana. Rohkenen uskoa, että tässä oli kyse enemmänkin yhteisten kipukysymysten pohdiskelusta kuin Sley:n yleisestä linjauksesta.
Lue myös: Sley kelpuuttaa kirkosta eronneetkin ehtoolliselle