Anna Kontula (vas) toivoi kirkon työntekijöille rohkeutta puhua Jumalasta. Hän osallistui 16.7 Porin SuomiAreenan keskusteluun yhdessä piispa Kaarlo Kallialan ja tutkija Mikko Malkavaaran kanssa. Keskustelussa sivuttiin myös Räsäs-kohua.
Kalliala kehotti keskustelussa ihmisiä heittäytymään hengelliseen prosessiin ja oman henkilökohtaisen kokemuksen lisäksi lukemaan myös hengellistä kirjallisuutta. Anna Kontula puolestaan toivoi kirkon työntekijöille rohkeutta puhua uskosta ja Jumalasta.
–Ihmiset voivat olla lähimmäisenrakkaita ilman Jumalaa. Sen sijaan uskontoa ei voi olla ilman jumalaa. Kirkon tulisi olla paikka, missä tätä uskonnollista keskustelua voi käydä, Kontula haastoi.
Räsänen nostatti kohun
Kirkko on näkynyt mediassa sen jälkeen kun sisäministeri Päivi Räsänen (kd)nosti Kansanlähetyspäivien puheessaan esiin oikeutuksen rikkoa lakia Raamatun perusteella. Paneelin juontaja, toimittaja Marketta Mattila kysyi, miksi Päivi Räsäsen kommentit nostivat niin ison kohun.
Anna Kontula näki Räsäs-keskustelun taustalla osaksi hiljaisen kesäajan ja innokkaat kesätoimittajat. Tärkeänä Kontula piti pohdintaa, miten ihmiset asemoivat itsensä uskon tai kirkon kysymyksiin. Piispa Kalliala puolestaan piti keskustelua monisyisenä, koska se sisälsi sekä oikeusfilosofisia että eettisiä kysymyksiä.
Mikko Malkavaara sanoi surevansa jokaista kirkosta eroavaa.
–Minun maailmankuvani on rakentunut sen varaan, että kirkolla on rooli koko kansan sielunhoitajana”, Malkavaara sanoi.
Kontulan mukaan kirkon tulisi olla huolissaan niistä, jotka eroavat kirkosta, koska katsovat, ettei kirkko noudata Jeesuksen seuraamisen periaatteita.
Mystiikka on arkipäivää
Keskustelussa pohdittiin mystiikkaa ja Kristuksen seuraamista. Kontula piti tärkeänä kokemuksellista tietoa Jumalasta. Hänen mukaansa mystiikka on yllättävän arkipäiväistä, ja ihmiset haluavat puhua uskonkokemuksistaan.
–Luterilainen kirkko on niin sanakeskeinen, että sen seurakuntaelämä tarjoaa vain pienelle joukolle tarttumapinnan uskonnollisuuteen, Kontula sanoi.
Samoin piispa Kalliala näkee, että tapa, millä kirkossa Jumalasta puhutaan, ei välttämättä puhuttele enää. Kuvallisuus ja runollisuus ovat saaneet liian vähän painoarvoa.