Luterilainen siunaustilaisuus – islamilainen rukous haudalla?

uskonnot liitutaulu420

Helsinkiläisessä Herttoniemen seurakunnassa koettiin muutama vuosi sitten ristiriitoja herättänyt, julkisuuteenkin noussut tilanne. Kyse oli kristillisen ja islamilaisen perinteen törmäämisestä eräissä hautajaisissa. Tämä tapaus on ollut alkusysäyksenä piispainkokoukselle laatia ohjeistus uskontojen kohtaamiseen luterilaisen kirkon toimitusten yhteydessä.

Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen on vielä melko vähäsanainen työryhmän ehdotuksesta. Hän on toiminut työryhmän sihteerinä. Hyvinkäällä ensi viikolla kokoontuva piispainkokous on asiassa päätösvaltainen, Komulainen painottaa.

Työryhmä olisi kuitenkin suhtautumassa myönteisesti esimerkiksi sellaiseen moniuskontoisen perheen tai suvun tilanteeseen, jossa ensin voitaisiin pitää luterilainen hautaan siunaamisen toimitus kappelissa ja tämän jälkeen haudalla voitaisiin suorittaa esimerkiksi erillinen islamilaisen uskonnon mukainen rukoustilaisuus uskonnon edustajien pitämänä.

– On tilanteita, jossa vainaja on kuulunut elämänsä aikana kahteen uskontoperinteeseen, jolloin vaihtoehto voisi olla erilliset toimitukset. Kappelissa olisi luterilainen hautaustilanne, haudalla voitaisiin sitten järjestää islamilaiset rukoukset heidän uskontojensa edustajien johdolla.

– Monikulttuuriset tilanteet vaativat aikaa ja teologista harkintakykyä papilta. Niissä voisi olla luontevaa peräkkäisyyttä, tämäntyyppisiä mahdollisuuksia työryhmän esityksessä pohditaan. Kaiken kaikkiaan painotetaan tapauskohtaista harkintaa, Komulainen kertoo.

Komulainen ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa lapsi, jonka toinen vanhempi on vaikkapa muslimi ja toinen kristitty, kuolisi.

– Se on niin traaginen tilanne, että siinä pitää kaikin tavoin auttaa ja kuulla perhettä, hän sanoo.

Vakavuutta ja rohkeutta tilanteisiin

Vaikka Komulainen ei halua vielä mennä työryhmän esityksen yksityiskohtiin, muutamat perusperiaatteet käyvät riveiltä tai niiden väleistä ilmi.

Ensinnä työryhmän esitys seurailee maailmalla kristillisissä kirkoissa jo aiemmin toteutettuja ekumeenisia ja uskontodialogiin liittyviä perusperiaatteita. Eri uskontojen aineksia on vaikea yhdistää toisiinsa, luterilaiset toimitukset pysyvät siis luterilaisina kirkkokäsikirjan mukaisina toimituksina. Kohtaamisen varaa haetaan enemmänkin pohtimalla sitä, miten eri uskontojen mukaiset toimitukset tai toiminta voisivat seurata toisiaan tai miten erilaista aineistoa voitaisiin hyödyntää.

Mitä tyypillisemmin toimitus liittyy vain kristilliseen perinteeseen, sitä hankalampi muiden uskontojen traditioita on huomioida luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjan mukaisissa toimituksissa. Näin ollen esimerkiksi hautajaisissa mahdollisuudet olisivat suuremmat kuin kasteessa, joka on hyvin selkeästi kristillinen riitti.

Kyse ei ole yksityiskohtaisista ohjeista, vaan eräänlaisista reunaehdoista, jotka on suunnattu nimenomaan papeille.

– Moniin asioihin ei ole selkeää ja yksinkertaista vastausta, ne vaativat harkintaa. Pastoraalisiin tilanteisiin on suhtauduttava niiden vaatimalla vakavuudella ja rohkeudella. Ei pidä olla epäsensitiivinen tai teologisesti kykenemätön arvioimaan monia tilanteita, Komulainen kuvaa.

Rukoukset samassa tilassa mutta selkeästi erillään

Etukäteen kiinnostavaa on myös, mitä piispainkokous ylipäänsä sanoo uskontojen välisestä yhteisestä rukouksesta.

– Ekumeenisessa keskustelussa on vahvistunut ajatusmalli, jonka mukaan moniuskontoisissa tilanteissa eri traditioiden rukoukset voivat olla samassa tilassa mutta selkeästi erillään. Niissä voidaan olla läsnä vieraanvaraisuuden periaatteen mukaan ja niitä voi olla peräkkäin, Komulainen pohtii.

Esityksessä on alkuun uskontojen kohtaamista pohtiva yleisiä periaatteita esittelevä osio, minkä jälkeen pohditaan yksityiskohtaisemmin mahdollisuuksia ottaa eri uskonnollisia traditioita huomioon luterilaisen kirkon toimituksissa. Merkittävänä Komulainen pitää sitä, että kyseessä lienee ensimmäinen kerta, kun luterilaisen kirkon piispainkokous, kirkolliskokous tai kirkkohallitus antaa näin selkeää käytännöllistä opastusta uskontojen kohtaamisen kysymyksistä.

Työryhmän puheenjohtajana on toiminut Tampereen piispa Matti Repo. Muut jäsenet ovat Jouni Turtiainen, Heidi Hirvonen, Pekka Yrjänä Hiltunen ja Ulla Kosonen.

Lue myös: Piispainkokous pohtii uskontojen kohtaamista

Edellinen artikkeliRehn suree kirkon loputonta torjuntasotaa
Seuraava artikkeliJärjestö huolissaan: Mediahäly ja uudistukset uuvuttavat työntekijät