Juha Hänninen Terhokodin 25-vuotisjuhlakirjassa. Terhokoti on Helsingin Lassilassa sijaitseva 17-paikkainen saattohoitokoti, joka vietti eilen 25-vuotisjuhlaansa.
Raporttien mukaan Suomi ei toteuta niitä suosituksia, joita EU ja WHO ovat asettaneet inhimilliselle kuolemalle ja kärsimyksen lievitykselle.
Terhokotia johtava Hänninen kirjoittaa taloudellisten paineiden aiheuttamista ongelmista suomalaiselle saattohoidolle. Ajoittain potilaat esimerkiksi joutuvat vastentahtoisesti siirtymään sairaaloiden akuuttiosastoilta saattohoitoon paikkojen vapauttamiseksi. Joskus taas potilaan on vaikeampi päästä sairaalasta pois kuin sisään. Hänninen painottaa, että saattohoidon perusteet voivat olla vain humaaneja eivätkä taloudellisia.
Suomessa on nykyisin neljä saattohoitokotia, joissa hoidetaan vuosittain noin 1000-1500 pääosin syöpäpotilasta. Suomessa kuolee noin 11 000 syöpäpotilasta vuodessa.
Terhokodin juhlakirjassa Elämän puu – Kirjoituksia saattohoidosta (Otava 2013) kirjoittaa myös kirkon sairaalasielunhoidon johtajana työskennellyt Kirsti Aalto. Hän muistuttaa, että suomalainen saattohoito on kehittynyt hospice-hoidosta, jolla puolestaan on juuret vuosisatojen takana luostareiden yhteydessä toimineissa vierasmajoissa, joissa kuoleva sai hyvän hoidon.
Aalto toteaa kirjassa: ”Joskus esitetään toive, että kirkko rakentaisi kuolevien saattokoteja ja ottaisi siten aktiivisemman roolin kuolevien hoidossa.” Hän pitää toivetta ymmärrettävänä, koska Suomessa on niin vähän saattohoitokoteja.
– Kirkon vastaus esitettyyn toiveeseen on päätös kohdistaa vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen tuotos kotimaassa saattohoidon kehittämiseen, Aalto jatkaa Kotimaa24:lle.
Aallon artikkelista löytyy myös tieto, jonka mukaan Oulun Diakonissalaitos on käynnistämässä uudelleen parikymmentä vuotta sitten päättynyttä saattohoitoyksikön toimintaa. Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa on yksiköitä, jotka toimivat saattohoidon periaatteiden mukaan.
Myöhemmin tänä syksynä ilmestyy Aallon toimittama kirja Saattohoito kuolevan tukena (Kirjapaja). Se käsittelee saattohoidon merkitystä kuolevan ja saattajan kannalta, kuolevan sielunhoitoa, surevan tukemista ja toivon ylläpitämistä. Kirjaan sisältyy myös saattohoidon vapaaehtoisten koulutusohjelma. Asiantuntija-artikkeleista koostuva kirja on tarkoitettu lähimmäisten ja ammattilaisten avuksi saattohoitoon. Jo vuonna 1986 Aalto toimitti kirjan Saattohoito, joka palkittiin vuotta myöhemmin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.
”Hyvän saattohoidon tavoitteena on lähtörauha”, Aalto tiivistää Terhokodin juhlakirjassa.