Joulukuun alun maailmanlaajuisen kohun ja kiivaiden protestien aallon sai aikaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump, joka päätti toteuttaa kongressin jo vuonna 1995 hyväksymän lain maan suurlähetystön siirtämiseksi Tel Avivista Israelin pääkaupunkiin Jerusalemiin.
Vaikka yhtenäinen Jerusalem maan pääkaupunkina on Israelissa selviö, vuonna 1967 sodassa valloitettua Itä-Jerusalemia ei kansainvälisesti ole tunnustettu Israelille kuuluvaksi. Jerusalem, kolmen uskonnon pyhä paikka, herättää tunteita.
Vanhassa testamentissa Jerusalem mainitaan 660 kertaa, siihen viittaava Siion lisäksi satoja kertoja. Koraanissa Jerusalemia ei mainita nimeltä kertaakaan, vaikka Muhammedin uskotaankin taivasmatkallaan siellä käyneen.
***
Juutalaisilla on Daavidin kaupunkinsa ja Temppelivuorensa, muslimeilla Kalliomoskeijansa. Mitä kristityn pitäisi Jerusalemista ajatella? Onko ristiinnaulitsemisen ja Pyhän haudan kaupungilla omaa teologiaa?
Riippuu siitä, keneltä kysyy. Lähi-idän vanhoilla kirkkokunnilla on historian kuluessa ollut omat painotuksensa pyhästä kaupungista. Myös monille uusprotestanttisille kristityille Jerusalem voi olla eskatologisesti keskeinen. Johanneksen Ilmestys kertoo Karitsasta Siionin vuorella ja Babylonin tuhosta – ja Uusi Jerusalem laskeutuu kerran taivaista.
Ei voida sanoa, ettei myös luterilaisuus liittyisi perinteiseen tapaan lukea Raamattua. Luterilainenkin voi tulkita pyhää tekstiä monella tavalla. Mutta erilaiset pyhät paikat eivät silti teologisesti oikein kytkeydy tunnustuskuntaamme. Luterilaisuus on tässä mielessä steriiliä. Turkin vallassa olleen Lähi-idän pyhä maantiede ei ollut keskeinen asia, kun tunnustuskirjoja koottiin.
***
Luterilainen voi kokea myötätuntoa Itkumuurin vuosituhantista hurskautta seuratessaan. Mutta riippuuko uskoni siitä, ovatko eräät pyhät paikat tänään olemassa vai eivät? Onko teologisesti yhdentekevää, miten Jerusalemia poliittisesti nykyisin arvioidaan?
Vaikeita kysymyksiä, joihin on sekä poliittisesti ja teologisesti korrekteja että epäkorrekteja vastauksia. Me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan. Mutta historiaan, aikaan ja paikkaan kytkeytymätön kristinusko olisi aika merkillistä laboratorio-uskoa.
Babylonian pakkosiirtolaisuuteen viittaava Psalmi 137 muistuttaa Siionin kaupungista : ”Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!” Ehkäpä yksi selkeä rooli kristittynä erityisesti Rauhanruhtinaan syntymäjuhlan alla olisi olla unohtamatta rukoilla Jerusalemin ja sen kiistelevien osapuolien rauhan puolesta.
Kuva: Olli Seppälä. Näkymä Itkumuurille Jerusalemissa.
Lue myös:
Kirkkojen johtajat paheksuvat Trumpin päätöstä tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupunkina