Kolumni: On paljon järjelle ja sydämelle vastenmielisiä opinkohtia

Aila Ruohon kirjassa Pyhät, pahat ja pelokkaat hengellisten pelkojen alla eläneet kertovat vallankäytöstä, helvetinpelosta, vaanivasta ja vihaisesta Jumalasta. Kriittisyys, heikkous tai mielenterveysongelmat eivät sovi monen yhteisön uskonkäsitykseen. Voidakseen elää täytyy lähteä pois.

Monet uskonkohdat ovat muovautuneet kirkkopoliittisissa kiistoissa. Dogmilla suljetaan pois sen vastakkainen tulkinta. Näin piirretään kirkolle rajat. ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.” (Athanasioksen uskontunnustus)

Uskossa pysyminen on monille noudattamista, kuin sopimuksen allekirjoittamista. Suostutko siihen, että usko on tätä? Suostumalla sitoutuu yhteisöön. Mutta ihmisen tunteet, ajattelu ja mielikuvitus lentävät vapaina, kysyvät luvattomia ja päätyvät tuntemattomaan. Niiden käskeminen on vaikeaa, parhaiten se onnistuu pelolla.

On paljon järjelle ja sydämelle vastenmielisiä opinkohtia. Yksi on tuo Athanasioksen julistus, että uskossa pysymättömät joutuvat kadotukseen. Se on ristiriidassa paitsi Jumalan armon, myös hänen kaikkinäkevyytensä kanssa. Koska hän tietää kaiken, hän näkee myös sen, jos joku ei rakasta häntä aidosti ja vapaasti, vaan kadotuksen pelosta. Ja pelkoahan rakkaudessa ei ole, sillä rakkaus karkottaa pelon (1. Joh. 4:16).

***

Saanko seurata Jeesusta, vaikken uskoisi hänen syntyneen neitseestä tai palaavan aikojen lopussa? Saanko kulkea opetuslasten joukossa, vaikken uskoisi niiden joutuvan kadotukseen, jotka eivät kulje?

Kysyn kaverin puolesta. Pappina olen sitoutunut siihen, etten julkisesti julista tai salaisesti suosi vääriä oppeja. En, vaikka itsekseni ajattelisin niistä eri lailla kuin on lupa.

Ihminen etsii ja löytää sielulleen rakennuspuita yli rajojen, tieteestä, taiteesta, ystäviltä, luonnosta, biiseistä, elokuvista. Oivalluksista, jotka syntyvät elämän paineen alla silloin, kun vanhat vastaukset eivät riitä. Voisiko uskonnon maailma olla avarampi?

Jos järjen tai sydämen asento on vinossa uskonkohtiin nähden, sen saisi sanoa, ja silti kuulua joukkoon. Voisimme luottaa siihen, että kaiken Luoja ei meidän puuhistamme horju eikä hänen rakkautensa järky.

Iloista Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Kuva: Eero Tammivuori / K-S Foto

Edellinen artikkeliKotimaan sadan kirkon vaikuttajan listalle tulvi ehdotuksia – näitä nimiä lukijat kaipasivat
Seuraava artikkeliKolumni: Mitä kristityn pitäisi ajatella Jerusalemista?