Ylioppilaskoti Konviktin Taivaan keittiössä on käyty lukuisat teologiset keskustelut. Kuvassa vasemmalta Lassi Paippinen, Paula Heinisuo, Juha Leinonen ja Antti Hakanpää. Kuva: Esko Jämsä.
Taivaaseen kiivetessä alkaa hengästyttää. Sinne johtaa 93 porrasta, hissiä ei ole. Neljän aikaan torstai-iltapäivänä Ylioppilaskoti Konviktin ylimmän kerroksen Taivaaksi nimetyssä huoneistossa Helsingin Kruununhaassa on hiljaista, sillä moni asukkaista on vielä luennoilla.
Taivaan salia koristavat yhä iloisenväriset viirinauhat viime maaliskuussa vietettyjen ylioppilaskodin satavuotisjuhlien jäljiltä. Ikkunaverhon takana lymyilee kädetön kipsinen Jeesus. Pianon päällä asukkaita tarkkailee rapistunut herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen rintakuva.
Ensimmäisen vuoden teologian opiskelija Paula Heinisuo keskittyy asukkaiden yhteisen oleskelutilan sohvalla virkkuutyöhön. Hän sai lokakuun alussa huoneen toisen kerroksen Jukola-huoneistosta.
– Konvikti oli minulle ennestään tuttu täällä asuvan ystäväni kautta. Jo silloin tuli sellainen olo, että tämä on oikea koti, jossa voi kokea keskinäistä hyväksyntää ja rakkautta, hän kertoo.
Ylioppilaskodin nimi juontuu latinan sanasta convictus, seurallinen yhdyselämä. Ylöjärveltä kotoisin oleva Heinisuo on asunut aiemmin sekä yksin että solussa. Hän uskoo, että myös yhteisöelämästä tulee antoisaa.
– Toisin kuin tavallisessa soluasunnossa, täällä teologien keskellä voi olla varma siitä, että kämppisten kanssa on jotain yhteistä.
Teologian opiskelijoille tarkoitettu Konvikti on toiminut vuodesta 1920 lähtien aluksi Vaasankadulla, sitten Kaisaniemessä ja nykyään Meritullinkadulla ja Pienellä Roobertinkadulla. Taustalla vaikuttava kannatusyhdistys perustettiin jo vuonna 1917.
Ylioppilaskoti perustettiin professori ja piispa Herman Råberghin aloitteesta. Kirkkoa vaivasivat pappispula, sisäinen hajanaisuus sekä ulkoinen muuttuvan maailman paine. Maaseudun köyhiä mutta lahjakkaita nuoria miehiä haluttiin tukea teologian opinnoissa. Naisia on ollut asukkaina vuodesta 1972 lähtien.
Konviktin kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja, emerituspiispa Juha Pihkala arvioi, että ylioppilaskodin tärkein merkitys on ollut vuorovaikutuksen luominen erilaisista hengellisistä taustoista tulevien opiskelijoiden välille.
– Konviktissa asuminen on ollut monelle arvokas vaihe, joka on avannut silmiä ja puhkonut kulttuurisia ja teologisia kuplia, hän sanoo.
Ylioppilaskodista on ponnistanut monia kirkollisia ja teologisia vaikuttajia. Tunnettuja takavuosien asukkaita ovat muun muassa Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Helsingin metropoliitta Ambrosius sekä Terho Pursiainen.
Pihkala asui ylioppilaskodissa viisi vuotta 1960-luvulla, yhteiskunnallisen ja kirkollisen murroksen aikana. Tuolloin jokaisessa huoneessa oli kaksi tai kolme asukasta, ja opiskelijoille tarjottiin täysihoito. Yhteisruokailut loppuivat vasta 1990-luvulla. Takavuosien emäntien äidilliset katseet seuraavat elämänmenoa edelleen Taivaan salin seinältä.
– Konvikti oli tärkeä paikka kehitykselleni. Tärkeintä oli kokemus siitä, että on mahdollista elää yhdessä eri tavalla ajattelevien kanssa sekä yrittää ymmärtää toisiaan ja nähdä jännitteiden läpi siihen, mikä yhdistää.
{kuva_5d57df22-fbe3-4d9f-885a-223940e37839}
Ylioppilaskodin isäntä-pappi Juha Leinonen ja Jeesus-patsaan puuttuvat kädet. Kuva: Esko Jämsä.
Meritullinkadun Iso Konvikti muodostuu nykyään neljästä huoneistosta: Taivaasta, Kiirastulesta, Mirkkulasta ja Jukolasta. Pienen Roobertinkadun Pikku-Konviktissa asutaan kahdessa huoneistossa.
– Ison Konviktin alimmassa kerroksessa sijainneesta Manalasta luovuttiin pari vuotta sitten. Se ei ollut teologinen vaan taloudellinen linjaus, ylioppilaskodin isäntä ja pappi Juha Leinonen naurahtaa.
Yhteensä huoneita on kolmisenkymmentä. Useimmissa huoneissa on yksi asukas, suurimmissa toisinaan kaksikin. Jokaisessa huoneistossa asuu sekä miehiä että naisia. Yhteisiin tiloihin kuuluvat kaksi isoa ja yksi pieni keittiö, sali sekä sauna.
– Valvontaa ei ole, sillä aikuiset ihmiset vastaavat itse omasta elämästään. Yhteisten tilojen siivouksesta ja muista käytännöistä asukkaat sopivat keskenään, Leinonen sanoo.
Vuokra vaihtelee huoneen koosta riippuen 252–450 euron välillä. Vuokratulojen lisäksi kannatusyhdistys saa tukea Kirkkohallitukselta sekä pieniä tuloja jäsenmaksuista ja kolehdeista.
– Asukashaku pidetään aina kesäisin. Etusijalla ovat vähävaraiset, lahjakkaat, maakunnista tulevat opiskelijat, joilla ei ole verkostoja Helsingissä.
Konvikti on tarjonnut erinomaisen paikan tavata erilaisia ihmisiä ja keskustella syvällisesti ja kunnioittavasti erilaisista näkemyksistä.
Keittiöt ovat Konviktin sosiaalisen elämän keskuksia. Kiirastulessa asuva Maikki Aakko on sitä mieltä, että parhaat keskustelut käydään Taivaan keittiössä, Viimeistä ehtoollista esittävän painokuvan alla. Arkisesta jugurtista saatetaan päästä hetkessä Platonin ideaoppiin. Välillä jutustelu venähtää aamuyöhön saakka.
– Konvikti on tarjonnut minulle erinomaisen paikan tavata erilaisia ihmisiä ja keskustella syvällisesti ja kunnioittavasti erilaisista näkemyksistä, Aakko sanoo.
Aakko sai huoneen Konviktista palatessaan vapaaehtoistöistä Madagaskarilta helmikuussa 2016. Tiiviiseen yhteisöön muuttaminen jännitti, mutta oma paikka löytyi pian. Yhteistä tekemistä kehkeytyy usein, leffailloista synttärijuhliin ja kisastudioista opintojen puurtamiseen.
– Lähes aina saa jonkun seuraksi kahville tai liikuntaharrastuksiin. Aina löytyy myös joku vanhempi opiskelija, jolta voi kysyä neuvoa opintoihin liittyvissä asioissa.
Aakko toimii ylioppilaskodin hengellisen toiminnan vastaavana. Hartauksia, rukoushetkiä ja pieniä keskustelutilaisuuksia järjestetään silloin tällöin. Keväisin pidetään kesään siunaaminen, pieni messu jossakin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkossa. Osallistuminen niihin on vapaaehtoista.
Teologiporukassa kristinuskoon suhtautuminen on mutkatonta, ja kirkkoon saa monesti kaverin mukaan. Uskoon liittyvä huumori kukkii, mutta toisinaan syntyy vääntöäkin.
– Kuulemma eräs takavuosikymmenien asukas työnsi teologisen kiistan päätteeksi avatun sardiinipurkin Paavo Ruotsalaisen rintakuvan sisään. Sieltä levisi kauhea haju, jonka alkuperää kukaan ei tiennyt, Aakko kertoo.
{kuva_fd77e986-0c55-4346-9dff-0dd815258b10}
Paavo Ruotsalaisen hajonnut rintakuva tarkkailee asukkaita Taivaan salissa. Kuva: Esko Jämsä.
Jukolan keittiössä puhutaan usein myös maallisemmista aiheista, kuten seurusteluhuolista. Kepeää tunnelmaa luovat ympäriinsä sirotellut kuvat meemeineen: ”Äiti ei enää asu saman katon alla. Voin elää pelkällä pakastepizzalla.” Keittiön mukeja koristavat kuuluisat kasvot, kuten paavi, Putin, Luther sekä Victoria ja Daniel.
Toista vuotta Konviktissa asuva Antti Hakanpää on solahtanut yhteisöelämään kuin olisi asunut siellä aina. Turussa kasvanut opiskelija kuuli ylioppilaskodista kaveriltaan ja ajatteli heti, että tuonne on pakko päästä.
– Tulin tänne opintojen alussa ison kassin kanssa. Olihan se aika jännittävää jakaa huone tuntemattoman kaverin kanssa, hän kertoo.
Hakanpään mukaan ylioppilaskodissa saa pehmeän laskun itsenäiseen elämään. On turvallista muuttaa omilleen, kun joku antaa vinkkejä opintojen alkuun ja kertoo, millä ratikalla pääsee minnekin. Vanhempien opiskelijoiden kautta pääsee myös kurkistamaan tulevaan, kuten graduvaiheeseen.
– Uskoani on vahvistanut se, että saan elää muiden kristittyjen kanssa yhteisten arvojen mukaisesti. Täällä arvostetaan toisia ja voidaan puhua avoimesti Raamatusta ja uskonasioista.
Joskus sopuisaan yhteiseloon tulee pieniä säröjäkin, mutta useimmiten asiat saadaan sovittua keskustelemalla ja huumorilla.
– Välillä on vähän haastavaa, kun tullaan erilaisista taustoista ja tottumuksista. Kiistoja tulee lähinnä siisteydestä ja arjen pyörittämisestä.
{kuva_0e6e983c-8227-4f5d-bd26-75c6ce049ee6}
Konviktin suurimmissa huoneissa on kaksi asukasta. Kuvassa Antti Hakanpää. Kuva: Esko Jämsä.
Konviktin jokasyksyisissä fuksiaisissa uudet asukkaat kohtaavat humoristisessa hengessä koettelemuksia, joista selviydyttyään pääsee noviisiksi. Keväällä koittavassa Vihan päivässä on mahdollista päästä osalliseksi Pyhään Wihtoriaaniseen säätyyn, jonka jäseniä nimitetään Wihtoreiksi ja Wihtorinnoiksi.
Monesti käy niin, että opintojen päättyminen ja pois muuttaminen herättävät Wihtoreissa ja Wihtorinnoissa haikeutta. Lassi Pappisen tavoitteena on valmistua ensi keväänä. Hän myöntää, että Konviktia tulee ikävä.
– Täällä on syntynyt todella merkityksellisiä ihmissuhteita. Parhaiten tutustuu niihin ihmisiin, joiden kanssa asuu ja elää, hän sanoo.
Pappinen muutti Isoon Konviktiin kuusi vuotta sitten suoraan vanhempiensa luota Kokkolasta. Naimisiin mentyään hän muutti muualle, mutta palasi Pikku-Konviktiin viimeiseksi opiskeluvuodeksi.
– Abina haaveilin yksiössä asumisesta. Konvikti oli minulle viimeinen oljenkorsi, kun en löytänyt muualta asuntoa. Kun tapasin kämppikseni ja muut asukkaat, tajusin että tämähän on aivan loistava paikka.
Taivaan katonrajassa riippuu erään entisen asukkaan vakioasu, huppari, joka on asukkaiden keskuudessa suoranainen legenda. Lassi Pappinen ei ehkä jätä jälkeensä asusteita, mutta uusia asukkaita hän aikoo hankkia.
– Mielelläni suosittelen Konviktia joskus vanhana setämiespappina, kun kuulen, että joku kirkasotsainen nuori on lähdössä opiskelemaan teologiaa Helsinkiin.
Heränneiden ylioppilaskoti oli alussa täyden palvelun talo, jossa tarjottiin ruoka, pestiin pyykit, siivottiin ja sijattiin vuoteet. Naiset saivat asumisoikeuden vuonna 1974.
Helsingissä toimii Konviktin lisäksi kaksi muuta kristillistä ylioppilaskotia, Heränneiden ylioppilaskoti eli Körttis ja Lestadiolaisten ylioppilaskoti eli Lestis.
Ylioppilaskotien välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Silloin tällöin kokoonnutaan Körttiksen tai Lestiksen seuroihin. Muiden ylioppilaskotien asukkaita kutsutaan Lestiksen itsenäisyyspäiväjuhliin ja Konviktin joulujuhlaan. Syksyisin pelataan jalkapalloa ja keväisin mitellään pesäpalloturnauksessa.
Heränneiden ylioppilaskoti on toiminut vuodesta 1928 lähtien, jolloin Aarne Roering alkoi majoittaa maaseudulta tulevia miesopiskelijoita kodissaan. Myöhemmin hankittiin huoneistoja Ratakadulta ja Pieneltä Roobertinkadulta.
Alussa ylioppilaskoti oli täyden palvelun talo, jossa tarjottiin ruoka, pestiin pyykit, siivottiin ja sijattiin vuoteet. Naiset saivat asumisoikeuden vuonna 1974.
– Yhteinen iltapala on edelleen Körttikodin asukkaiden kokoava hetki. Körttis on yhteisöllinen ja mukavan boheemi paikka, isäntä Antti Rintala kertoo.
Körttikodin kasvatteja ovat muun muassa piispat Jukka Malmivaara ja Mikko Heikka, professori Jaakko Elenius sekä oopperalaulaja Esa Ruuttunen. Myös Rauli ”Badding” Somerjoen kerrotaan majailleen Körttiksellä ystävänsä luona.
– Körttikoti on yksi Herättäjä-Yhdisyksen suurimmista helmistä. Opiskelijatyö on tärkeää, sillä opiskelijat ovat väliinputoajaporukkaa seurakunnissa, Rintala sanoo.
Tällä hetkellä Körttiksellä on 21 asukaspaikkaa. Aluksi asutaan kahden hengen huoneissa. Noin puolet asukkaista on teologeja, toinen puoli muiden alojen opiskelijoita. Helsingin lisäksi Körttiksellä on pienemmät tilat Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa.
Opiskelijan asumisoikeus on viisi vuotta ja vuokra 250–350 euroa. Vuokratulojen lisäksi toimintaa pyöritetään lahjoitusvaroin.
– Asukasvalinnoissa tärkeintä on, että pystyy elämään tiiviissä yhteisössä. Yhteys herännäisyyteen on toivottavaa, mutta on myös monia asukkaita, joille herännäisyys on aivan uusi asia, Antti Rintala kertoo.
Kristillisyys näkyy ylioppilaskodin seuroissa, joita pidetään pari kertaa kuussa. Niissä veisataan Siionin virsiä ja ne ovat kaikille avoimia. Körttikodin kirkkopyhiä pidetään kerran vuodessa. Iltapalalla ja perjantain tenttikahveilla veisataan ruokavirsi. Monet asukkaista laulavat Herännäisnuorten kuorossa.
– Virrenveisuu on körttiläistä perinnettä, joka soi näiden seinien sisällä, Rintala toteaa.
Ylioppilaskotien välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Kokoonnutaan seuroihin ja juhliin, pelataan jalkapalloa ja pesäpalloa.
Kruununhaassa sijaitseva Lestadiolaisten ylioppilaskoti perustettiin vuonna 1949 vastauksena sotienjälkeiseen asuntopulaan. Siellä asui alusta lähtien myös naisia. Perustajajäsenten joukossa oli muun muassa kirjailija Anna-Maija Raittila.
Alun alkaen Lestis toimi vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä, mutta siirtyi 1960-luvulla tapahtuneen lestadiolaisuuden hajaannuksen seurauksena pois liikkeen pääuomasta niin kutsutun elämänsanalaisuuden mukana. Ylioppilaskodin omistaa itsenäinen kannatusyhdistys.
– Valtaosa asukkaista tulee muualta kuin lestadiolaisuuden piiristä. Ylioppilaskodin tausta näkyy lähinnä muutaman kerran vuodessa pidettävissä seuroissa, joiden esikuvana on lestadiolainen perinne, Lestiksen johtokunnan sihteeri Antti Luoma kertoo.
1960-luvun alussa Lestiksen johtokunnassa istui pääministeri Martti Miettunen, joka kutsuttiin kesken kokouksen hoitamaan noottikriisiä. Lestiksellä ovat asuneet myös Pipliaseuran toiminnanjohtaja Markku Kotila, Espoon piispa Tapio Luoma sekä helsinkiläinen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo.
Nykyisin noin puolet Lestiksen asukkaista on teologeja. Kolmesta huoneistosta muodostuvassa ylioppilaskodissa on 13 paikkaa naisille ja 9 paikkaa miehille. Huoneen vuokra on pinta-alasta riippuen 160–300 euroa. Lisäksi kannatusyhdistys omistaa yksiöitä ja kaksioita. Vuokratulojen lisäksi varoja saadaan sijoitustoiminnasta, johon aikoinaan saatuja lahjoituksia on laitettu.
Myös Lestiksellä etusijalla ovat muualta Suomesta muuttavat ja opintojaan aloittelevat hakijat.
– Ihmiset jotka tänne hakeutuvat, haluavat yhteisön ympärilleen. Kristillisyys näkyy esimerkiksi siinä, että monet asukkaat osallistuvat seurakunnan toimintaan. Lestis on koti, joka yhdistää asukkaita, vaikka vapaa-ajalla käytäisiin hyvin erilaisissa riennoissa, Antti Luoma sanoo.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.