Tilojen tarjoaminen on valtaa, osoittaa teologian tohtori Kaisa-Maria Pihlavan tutkimus, joka käsittelee varhaiskristillisen ajan unohdettuja naisauktoriteetteja.
Pihlava kiinnittää tutkimuksessaan katseensa naisiin, joiden kodeissa kristityt kokoontuivat ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Hän väittää, että naiset vaikuttivat olennaisesti varhaiskristillisten yhteisöjen muotoutumiseen.
– Tarjotessaan yhteisöille kokoontumistiloja ja hyväksyessään tiettyjä opettajia kodeissaan kokoontuviin seurakuntiin naiset vaikuttivat käytännössä siihen, millaista varhaisesta kristillisyydestä tuli, Pihlava sanoo.
Suomen eksegeettinen seura julkaisi viime viikolla Pihlavan kirjan Forgotten Women Leaders. Pihlavan eksegetiikan alaan kuuluva väitöskirja samasta aiheesta valmistui Helsingin yliopistossa vuosi sitten.
Kokoontuminen ei ole yhdentekevää
Varhaiskristillisiä naisia on tutkittu verrattain paljon. Naisiin, joiden kodeissa seurakunta kokoontui, ei kuitenkaan ole kiinnitetty akateemisessa tutkimuksessa huomiota.
Yhteisöille kokoontumistiloja tarjonneet naiset unohdettiin jo varhain. He jäivät syrjään oman aikansa kirjoituksissa ja heidät sivuutettiin myös tulevien vuosisatojen kristillisyydessä.
Pihlava epäilee, että naiset ovat jääneet huomiotta, koska maininnat heistä ovat melko vähäisiä ja lyhyitä sekä Raamatun teksteissä että muissa antiikin lähteissä.
Sitä paitsi kokoontumiskäytäntöjä ei ole pidetty kiinnostavina, Pihlava sanoo. Kirjoituksissa on keskitytty puitteiden sijaan opin sisältöön.
Pihlavan mukaan kokoontuminen ei kuitenkaan ole yhdentekevää eikä erillään hengellisestä vaikuttamisesta.
Oppi kehittyi yhteisöissä
Antiikin aikana monenlaisilla yhteisöillä oli tapana kokoontua kodeissa. Niinpä koteihin keskittyi myös varhaiskristillisten seurakuntien elämä.
Kokoontumisia oli myös naisten kodeissa, niissä, joita naiset hallinnoivat perheenpäinä. Naisista tuli sellaisia tavallisesti silloin, kun heidän isänsä kuoli tai avioliittonsa päättyi. Pihlava toteaa, että ajanlaskun alun Rooman valtakunnassa naiset omistivat noin 30 prosenttia kaikesta omaisuudesta. Esimerkiksi Egyptissä nainen oli perheenpää noin 17 prosentissa perhekunnista.
Naiset myös tukivat taloudellisesti erilaisia yhteisöjä, niin yhdistyksiä kuin uskonnollisia ryhmiäkin.
Varhaiskristilliset yhteisöt olivat opin kehittymisen ja muokkautumisen keskuksia. Ne tarjosivat kiertäville opettajille paikan opettamiseen tai vaihtoehtoisesti kielsivät heitä opettamasta.
Kun nainen oli perheenpää, hän päätti, kuka hänen kodissaan sai opettaa. Näin naisista tuli auktoriteetteja. Heillä oli fyysisiä, taloudellisia ja sosiaalisia hyödykkeitä, joiden hallinnasta he saivat vaikutusvaltaa.
– Naisten tuoma taloudellinen hyöty oli yhteisölle olennaisempi asia kuin heidän sukupuoleensa tuohon aikaan liittyneet rajoitukset, Pihlava sanoo.
Maininnat naisista olivat aikalaisille liikaa
Pihlavan tutkimuksessaan käyttämät lähdetekstit ovat eri maantieteellisiltä alueilta ja toisistaan riippumattomilta kirjoittajilta.
Uudesta testamentista Pihlava nostaa esiin erityisesti kolme naista. Apostolien teoissa puhutaan Mariasta, jonka talossa oli paljon väkeä rukoilemassa, ja vieraita kotiinsa kutsuvasta Lyydiasta. Kolossalaiskirjeessä Paavali lähettää terveisiä Nymfalle ja hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.
Nymfan tarinaan liittyy kiinnostava piirre: hän on esimerkki siitä, että naisten asemaa auktoriteetteina ei nielty purematta. Vaikka maininnat naisista olivat pieniä, nekin olivat monille aikalaisille liikaa. Pihlava kertoo, kuinka Nymfasta oli yritetty tehdä mies kääntämällä hänen nimensä maskuliinimuotoon Nymfakseksi.
Pihlava on viettänyt varhaiskristillisten naisten seurassa enemmän tai vähemmän tiiviisti kahdeksan vuotta. Häneltä on kysytty usein, oliko varhaisten kristittyjen joukossa feministejä. Moni on hänen mukaansa halunnut nähdä varhaisen kristinuskon liikkeenä, joka suhtautui naisiin edistyksellisesti ja tasa-arvoisesti.
– Osalle kristityistä olisi hirveän tärkeää löytää itselleen esikuvat Raamatusta. Toisen aallon feminismi näkyi kristinuskon tutkimuksessa niin, että Raamatusta etsittiin esiäitejä, jotka osoittivat sukupuolten olleen tasa-arvoisia.
Pihlavalle itselleen ei ole tärkeää ajatella, että varhaiset kristityt olisivat olleet tasa-arvon kannattajia.
– Feminismille ei tarvitse hakea oikeutusta kahdentuhannen vuoden takaa.
Kuva: Jukka Granström