Kohti satava lumi näkyy valkeina viiruina ajovalojen loisteessa. Loska lotisee auton pohjaan, kun nousemme uran raiteista. Pysähdyimme kysymään avuntarvetta tieltä suistuneilta – auton vuokranneet turistit eivät ole useinkaan tottuneet lumikeleihin.
Ajoin viime maanantaina Ivalon Rajakomppaniaan yhdessä luterilaisen ja ortodoksipapin kanssa. Pidimme iltahartauden komppanian varusmiehille ja henkilökunnalle. Teksti oli Psalmien kirjasta: ”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt aina.”
Rajamiehet ovat ensimmäisinä liikkeellä, kun rajalla tapahtuu jotain epätavallista. Valvontakameran kuvassa emokarhu nostaa raja-aidan lankaa, että pennut pääsevät aidasta läpi. Viime vuosina rajoja ovat ylittäneet ihmiset turvan ja paremman elämän toivossa. Samalla epävakaus on Euroopassa lisääntynyt ja populistiset puolueet lisänneet kannatustaan.
Rajat tuovat rauhaa, ja rajattomuus lisää epävarmuutta. Silti on oltava mahdollisuus auttaa heitä, jotka ovat suurimmassa hädässä. Monet heistä rukoilevat matkallaan Psalmin sanoin: ”Herra, varjele minun askeleeni, minun lähtöni ja tuloni nyt ja aina.”
***
Myös Suomessa monet ovat eri syistä rajalla toivon rippeiden kääntyessä epätoivoksi. Viljelijät ovat odottaneet poutapäiviä, mutta sateet ovat jatkuneet ja vilja on alkanut pilaantua. 2000-luvun huonoin viljasato koettelee heitä.
Äärimmäisellä rajalla ovat he, joille pankki ei anna lisää luottoa. Monet tilat lopettavat. Suomi tarvitsee kuitenkin viljelijöitä. Ei ole turvallista jättäytyä tuontiruoan varaan. Siksi sanon: jaksa uskoa parempaan – Herra varjelkoon kaikki sinun askeleesi. Sanojen lisäksi viljelijät tarvitsevat riittävän korvauksen jokapäiväisen leivän tuottamisesta.
Toisaalla jotkut nuoret ihmiset sanovat, että heidän ihmisoikeuksiinsa kuuluu olla tekemättä työtä. Samalla heille kuuluu toimeentulotuki. Ihmisoikeudet ymmärretään väärin, jos terveet ja työkykyiset jättäytyvät muiden ihmisten varaan. Maata on aina rakennettu työllä, joka koituu yhteiseksi parhaaksi. Jokaisella on jotakin osaamista ja annettavaa. Se on myös itsetunnon ja onnellisuuden tärkeä lähtökohta. Aiempi hyvä voi romahtaa yhdessä sukupolvessa, kuten Thomas Mannin romaanissa Buddenbrookien kauppahuone.
Silloin ollaan jonkin tuntemattoman rajalla, jos halu tehdä parhaansa ja täyttää velvollisuutensa kääntyy luovuttamiseksi.
***
Olin viikko sitten siunaamassa sodan ajan komppanian päällikön, josta tuli sittemmin Rajavartiolaitoksen päällikkö. Hän kertoi tarinaa uskollisesta hevosestaan Mustasta, joka toi hänet varovasti hiipien joen yli heikkoja jäitä pitkin. Kesällä Musta kaatui, ja kertoja itse haavoittui seuraavana päivänä. Varjelus oli mukana kaikilla teillä.
Kirjoittaja on kenttäpiispa.
Kuva: Jukka Granström