Suomalaisille maanviljelijöille koituneet satovahingot ovat olleet kuluvana vuonna pahimmat vuosikymmeniin. Isäntä Tapio Tolppanen pitää tilaa Nilsiän Siikajärvellä.
Miltä tilanne näyttää?
– Tilallamme tehtiin sukupolvenvaihdos 30 vuotta sitten, enkä muista näin huonoa satovuotta koko uraltani. Hehtaari ruista ja kaksi hehtaaria ohraa ehti itämään, joten viljan rehuarvo on nolla. Korjaamisessa ei ole järkeä, kynnän ne vain peltoon. Joillakuilla viljaa jää peltoon kymmeniä hehtaareja. Metsätaloutta sateet eivät onneksi juuri haittaa. Sateinen syksy tietää ensi vuodeksi hyvää puun kasvua.
Keitä katovuosi satuttaa pahiten?
– Surkeimmassa jamassa ovat sikatilat ja viljatilat. Suuria investointeja tehneet nuoret viljelijät ovat kovimmilla. Viime vuonna valtion satovahinkojärjestelmä päättyi, ja nyt kaiken tappion kantaa viljelijä. Vakuutusyhtiöiden satovakuutukset ovat tuntuneet viljelijöistä huijaukselta, koska ne korvaavat vain yksittäisen äkillisen rajuilman tuhot. Tiloja menee konkurssiin. Jokainen lopettava tila vie työpaikkoja myös kuljetuksista ja jatkojalostuksesta. Nurmisato on ollut normaali, joten lypsykarjatilat selviävät paremmin. Joku kriisirahasto pitäisi tällaisia poikkeustilanteita varten olla. EU:lta on turha toivoa nopeaa apua. Siinä kerkiää kurki kuolla ennen kuin suo sulaa.
Mikä muu kuin sää kuormittaa suomalaista viljelijää?
– Suurin ongelma on se, että tuotantokustannukset ovat EU:n keskitason yläpuolella mutta tuotantohinnat kaikissa tuotantosuunnissa keskitasoa alhaisemmat. Tämä johtuu pitkälti kahden suuren kauppaketjun monopolista määritellä sisäänostohinnat. Maatalousministeri on asettanut työryhmän pohtimaan reilun kaupan periaatteita Suomessa, mutta tilanteeseen ei ole yksinkertaista ratkaisua. Vapaa kilpailu ja markkinatalous ovat niin vahvasti suojeltuja EU:ssa.
Millainen on suhteesi kirkkoon?
– Minulla on verenperintönä vahva kristillinen tausta. Isäni on heränneiden maallikkosaarnaaja Toivo Tolppanen. Olen tottunut kotiseuroihin, ja suhteeni seurakuntaan on luonteva. Itse en kuitenkaan puhu seuroissa. Olen panostanut jo 17 vuotta kunnallispolitiikkaan keskustan riveissä ja puheenvuoroihin niissä ympyröissä.
Miten seurakunnat voisivat auttaa maanviljelijöitä?
– Olisi hyvä, jos seurakunnan diakoniatyöntekijät kävisivät varta vasten kyselemässä viljelijöiden tuntoja. Monella on korkea kynnys hakea apua mutta silti tarve puhua ja purkaa ajatuksiaan. Monien ahdinko on pahentunut pikku hiljaa, ja joillain tiloilla on ajauduttu ihan loppuunpalamisiin. Maanviljelijöissä elää syvässä toivo siitä, että ensi vuosi olisi parempi. Kaikki taloudellinen ja henkinen tuki on silti tarpeen.
Millaiset terveiset lähettäisit säiden haltijalle?
– Muutaman viikon poutajakso pelastaisi vielä jotakin. Pitkä kuiva loppusyksy takaisi, että kynnöt saataisiin tehtyä ennen talvea eikä keväästä tulisi työmäärältään mahdoton.
Kuva: Petri Summanen / Syvärin kuva