Länsinaapurista kuului pari viikkoa sitten kummia.
Ruotsin kirkossa järjestettiin kirkollisvaalit. Niissä valittiin luottamushenkilöt kolmelle tasolle: seurakuntiin, hiippakuntiin ja kirkolliskokoukseen. Yllätys oli, että uurnille lähti peräti 18,25 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestysaktiivisuus oli kirkollisvaalien korkein sitten vuoden 1950.
Äänestysprosentti on ollut tuskastuttavan alhainen myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaaleissa. Vuonna 2014 se oli 15,5. Vuonna 2010 vaalien alla nähtiin Ajankohtaisen kakkosen Homoilta ja koettiin kirkosta eroamisten vyöry. Niiden jälkimainingeissa äänestysprosentti nousi tasan 17:ään.
Seuraavat seurakuntavaalit järjestetään vuoden päästä, marraskuussa 2018.
***
Äänestysprosentin kasvua pidetään vaaleissa yleensä tavoiteltavana kehityksenä. Ruotsissa kaikki eivät kuitenkaan olleet tällä kertaa mielissään. Jotkut olivat sitä mieltä, että osa äänestäjistä oli liikkeellä vääristä syistä.
Vaalin jälkipuinti on kiertynyt pitkälti yhden puolueen, ruotsidemokraattien, ympärille. Maahanmuuton vastustamisesta tunnettua puoluetta karsastetaan ruotsalaisessa politiikassa. Tällä kertaa ruotsidemokraatit lähti kirkollisvaaleihin voimalla: puolue kymmenkertaisti kampanjabudjettinsa neljän vuoden takaisista vaaleista. Se haastoi kampanjassaan Ruotsin suurimman puolueen sosiaalidemokraatit toteamalla, että kirkkoa ei saa jättää heidän käsiinsä.
Ruotsidemokraattien vahvan panostuksen uskottiin houkutelleen vaaliuurnille paitsi puolueen kannattajia myös sen vastustajia. Uppsalan hiippakunnan piispa Ragnar Persenius
arvioi
Svenska Dagbladetissa, että moni äänesti kirkollisvaaleissa torjuakseen ruotsidemokraattien menestystä. Samaa epäili valtiotieteilijä Jan Strid
Aftonbladetin haastattelussa.
Ruotsin kirkon mukaan äänestysaktiivisuuteen vaikuttivat muutkin syyt, kuten äänestyspaikkojen lisääminen sekä paikallisen tason, hiippakuntatason ja valtakunnallisen tason yhteinen tiedotusstrategia. Kirkon mukaan vaalilistat onnistuivat yleisesti ottaen saamaan viestinsä läpi aiempaa tehokkaammin.
Myös media oli vaalista poikkeuksellisen kiinnostunut. Sitä edesauttoi toki vaalin valtakunnanpoliittinen luonne. Ruotsidemokraattien ja sosiaalidemokraattien edustajat kutsuttiin kirkollisvaalien alla jopa tv:n vaaliväittelyyn.
Ruotsidemokraatit menestyi vaaleissa, mutta ei yltänyt tavoitteeseensa. Sillä on nyt kirkolliskokouksessa neljänneksi eniten edustajia. Torjuntavoiton saanut sosiaalidemokraatit jatkaa kirkolliskokouksen suurimpana ryhmänä.
***
Ruotsissa kirkollisvaalit ovat leimallisesti puoluepoliittiset vaalit. Suomessakin puolueet nimittävät ehdokkaita seurakuntavaaleihin. Meillä vaaleissa on kuitenkin mukana paljon myös puolueisiin sitoutumattomia listoja. Joidenkin linjan ymmärtää listan nimestä. Monen agenda jää hämärän peittoon.
Puolueiden aktiivisen roolin ei pidä antaa hämätä, kun tarkastellaan, mistä ruotsalaiset kirkollisvaaleissaan äänestivät. Ruotsin vaaleissa vedettiin pitkälti ihan samanlaisia kirkkopoliittisia linjoja kuin meilläkin. Ruotsidemokraatit puhuivat kirkollisvaaleista arvovaaleina, joissa ratkaistaan identiteettikriisissä kärvistelevän kirkon tulevaisuus.
Millaisia vaihtoehtoja ruotsalaisille seurakuntalaisille sitten tarjottiin?
Korostuneen kaukana toisistaan olivat juuri ruotsidemokraattien ja sosiaalidemokraattien vaaliohjelmat. Sosiaalidemokraatit puolustivat kaikille avointa kirkkoa, ruotsidemokraatit korostivat perinnettä.
Ruotsidemokraattien vaaliohjelma vetosi kirkon kulttuurihistorialliseen merkitykseen ja asemaan osana ruotsalaisten kansallista tarinaa. Puolue sanoi haluavansa tukea kristillistä identiteettiä ja kirkon konservatiivien mielipiteenvapautta. Sosiaalidemokraatit ilmoitti vaaliohjelmassaan, että sen tavoite on jokaisen ihmisen arvoa ja oikeuksia puolustava kansankirkko, joka toivottaa kaikki tervetulleeksi. Puolueen vaalisivun kansikuvana oli avioliittoon vihitty naispari.
Ruotsidemokraatit väitti, että sosiaalidemokraatit on tehnyt Ruotsin kirkosta vasemmistoliberaalin politiikan äänitorven. Tälle kehitykselle piti puoluejohtaja Jimmie Åkessonin mielestä saada loppu. Siitäkin ruotsidemokraatit ja sosiaalidemokraatit olivat erimielisiä, pitääkö kristityt panna etusijalle, kun kirkko tarjoaa apuaan.
Niin. Kun unohdetaan puolueet, asetelma alkaa kuulostaa ihan tutulta. Muutettavat muuttaen jakolinja on tismalleen sama kuin kotoisissa poliittisissa ja kirkollisissa kuvioissa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Ruotsin kirkollisvaalit selvästi odotettua vilkkaammat – ruotsidemokraatit kasvatti kannatustaan
Ilmoita asiavirheestä