Viron kansallismuseo Tartossa avattiin vuosi sitten. Tässä Baltian maiden suurimmassa museossa on käynyt tähän mennessä lähes 300 000 vierailijaa. Huikea kävijämäärä on saavutettu korkeasta 14 euron pääsymaksusta huolimatta.
Viron kansallismuseossa keskeistä on sijainti, sillä rakennus sijaitsee puna-armeijan sotilaslentokentän päällä. Museon nimi on Muistojen kenttä.
Nyt muutamia neuvostoarmeijan aikaisia sotilaskoneen pyöriä on sijoitettu lasivitriiniin. Ne näyttävät haurailta. Muutoin neuvostoaika on museossa vain sivuroolissa, kyseistä aikaa varten Virossa on muita museoita.
Yksi keskeinen osa kansallismuseota on maailman laajin suomalais-ugrilaisille kansoille omistettu osasto Uralin kaiku. Lattiaan rakennettu sininen virta, jonka jokainen kävijä voi käsittää Tuonelan tai elämän virraksi, vie eri heimokansojen luo. Uralin kaiku on tärkeä kunnianosoitus katoamassa oleville pienille kansoille, joista iso osa sijoittuu nykyisen Venäjän alueelle.
Uralin kaiku -osaston huoneissa kuvataan arkista elämää ja juhlahetkiä eri kansojen parissa. Tiloista löytyy hirsitaloja, saunoja ja kota-rakennuksia. Hantien mytologian karhu ja itkijänainen näyttäytyvät nykytekniikan keinoin. Koko kansallismuseon näytteillepano on onnistunut yhdistämään luontevasti vanhan ja uuden, eli perinteiset esineet lasivitriineissä sekä uusimman tekniikan.
Museo tarjoaa runsaasti myös uskonnollista esineistöä ja tietoa. Kristinuskon historiaa kuvaa esimerkiksi naisen luuranko noin 800 vuoden takaa. Se löytyi muutama vuosi sitten Kukrusen kalmistosta Koillis-Virosta. Luuranko on asetettu esille tyylikkäästi ikään kuin omaan hautakammioon museon valtaväylän sivuun.
***
Kukrusen emännäksi nimetty nainen oli kuollessaan silloisen mittapuun mukaan iäkäs, noin 45-vuotias. Emännän mukana haudatuista koruista löytyi myös ristikuvio. Hiekassa lepäävä luuranko ja ristikoru kuvaavat karun kauniilla tavalla ajan ja iankaikkisuuden liittoa.
Keskeiselle paikalle lasivitriiniin on sijoitettu pienikokoinen Neitsyt Maria. Pyhällä Marialla on erityinen merkitys virolaisille, sillä alueen ensimmäinen nimi oli Terra Mariana, Marianmaa,
Kun museo avattiin, katsojalla oli mahdollisuus potkaista vitriinin jalustaa, jolloin hologrammina esitetty Neitsyt Maria hajosi sirpaleiksi. Näytteilleasettajien mukaan potkiminen ja sitä seurannut hajoaminen kuvasivat reformaatiota. Myös virolaisissa kirkoissa hävitettiin kuvia osana uskonpuhdistusta 1500-luvulla.
Neitsyt Marian jalustan potkiminen nostatti syystäkin vastalauseiden myrskyn. Keskusteluun osallistui muun muassa paikallinen luterilainen piispa Joel Lühamets.
Neitsyt Maria ei enää potkimalla mene sirpaleiksi, mutta kuva hajoaa itsekseen aika ajoin. Joka kerta se kuitenkin muotoutuu uudestaan ehjäksi Marianmaan Pyhäksi Mariaksi.
***
Museossa on esillä myös etelävirolainen korkea mänty, johon on kaiverrettu tuhatkunta ristiä. Nämä ristipuut sijaitsivat usein hautausmaiden lähellä. Vainajan miespuolinen lähiomainen tai kummipoika veisti ristin puuhun kun vainajaa vietiin hautausmaalle.
Varhaisimmat tiedot ristipuista ovat 1600-luvulta. Omalla tavallaan ne ovat esimerkkejä virolaisesta tavasta yhdistää hengellisyys ja luonto.
Runsas kävijämäärä kertoo Viron kansallismuseon merkityksestä pienelle kansalle. Tätä kuvaa sekin, että virolaiset sukulaiset veivät allekirjoittaneen aikanaan useita kertoja katsomaan museon rakennustyömaata. Sillä onhan se suurta, kun entisen miehittäjävallan sotilaslentokenttä muuttuu vähitellen koko kansakunnan aarreaitaksi.
Viron kansallismuseo. Muuseumitee 2, Tartto. www.erm.ee
Kuva: Mari Teinilä. Pyhällä Marialla on erityinen merkitys virolaisille, sillä alueen ensimmäinen nimi oli Terra Mariana. Hologrammina esitetty kuva hajoaa aika ajoin, mikä näytteilleasettajien mukaan kuvaa reformaatiota.