Mikä fiilis teillä on? juontaja nostattaa.
– Ei kuulu, mikä fiilis teillä on?
Tunnelma suuressa juhlateltassa muistuttaa mitä tahansa kesäfestaria. Nuorten sadetakit ovat kesän trendiväriä keltaista, rannekkeet kertovat sisäänpääsymaksun maksamisesta. Bändi soittaa yhteen kuin ammattilaiset, valoja ja ääniä säädetään ison miksauspöydän takaa. Ja kuitenkin.
– Nyt kun lauletaan, niin halutaan rukoilla, että meillä kaikilla olisi fokus Kristuksessa, bändin johtaja muistuttaa.
Suomen Lähetysseuran Riihikirkkoleiri kokosi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Oriveden Päiväkumpuun parisataa nuorta ja nuorta aikuista. Nuorimmat leiriläisistä olivat kuluneen kesän rippikoululaisia.
Leiriä pyöritti muutaman palkatun työntekijän ohella 70 täysi-ikäisen vastuujoukko. Alaleirijohtajat leikittivät iltanuotioilla, tanssinopiskelijat opettivat tanssia, sometiimiläiset päivittivät Facebookia ja Snapchattia. Rukoustiimiläiset pyysivät taukoa sateesta ja tarjosivat rukouspalvelua leiriläisille.
Missä ovat kuvat kaukaisista maista ja rohkeista lähetystyöntekijöistä? Missä tarinat Kristukselle voitetuista sieluista?
Riihikirkkoleirin festaritunnelma on niin kiinni suomalaisten nuorten todellisuudessa, että kävijä voi unohtaa olevansa kirkon suurimman lähetysjärjestön nuortentapahtumassa. Missä ovat kuvat kaukaisista maista ja rohkeista lähetystyöntekijöistä? Missä tarinat Kristukselle voitetuista sieluista? Missä kannustus evankeliumin viemiseen maan ääriin ja merten taakse?
Keskustelukanavissa nuoret miettivät mahdollisuuksiaan vaikuttaa seurakuntien ja kirkon päätöksenteossa ja helppoja tapoja ottaa Jeesus puheeksi kaverien kanssa. He rukoilevat toistensa puolesta ja kuuntelevat letkeää gospelia.
Oikeaa, kentältä juuri saapunutta tai sinne pian lähtevää lähetystyöntekijää ei leirillä ole tilaisuutta jututtaa. Sankaritarinoita järjestön työntekijöistä ei ainakaan tällä kertaa kuulla.
Leirin tavoitteena ei Lähetysseuran edustajien mukaan olekaan kiinnittää nuoria vain Lähetysseuran työhön.
– Lähetystyötä tehdään seurakuntien kautta, ja me palvelemme seurakuntia. Täältä lähtee seurakuntiin aktiivisia ja iloisia nuoria, joilla on lähetysnäkyä. Toivottavasti he voivat toimia niin, että lähetys olisi siellä keskeistä, Lähetysseuran rippikoulu- ja nuorisotyöstä vastaava pastori Jaakko Niiles sanoo.
Järjestön nuorisotyössä puhutaan lähetyksen kokonaisvaltaisuudesta. Kansainvälinen vastuu ja globaali kristillisyys tulevat esiin Lähetysseuran ulkomaantyön teemojen kautta, mutta ensisijaisesti nuoria ohjataan toimimaan omissa seurakunnissaan.
Niiles mainitsee esimerkin: Lähetysseuran omille rippileireille ei pääse isoseksi, ellei ole ensin ollut aktiivisesti mukana oman seurakuntansa isoskoulutuksessa.
{kuva_6ba9d4f4-57cb-4980-9ae4-abb1cb49ba61}
Leirin talkoolaisia kuunnellessa käy ilmi, että opetus kokonaisvaltaisuudesta on mennyt perille. Jos Päiväkummussa ei kasvaisikaan Lähetysseuran tulevia aktiiveja, jonkinlaisia lähetysystäviä heistä kuitenkin tuntuu tulevan. Sellaisiksi tunnustautuvat ainakin parikymppiset opiskelijat Hanna Loiva ja Aapo Tähkäpää – tietyin varauksin.
– Ihmisillä voi olla aika kapea kuva lähetystyöstä. Sehän on myös työtä kotimaassa tai vaikka vaikuttamistyötä, Loiva arvioi.
– Ehkä se lähetyksen ystävyys ilmenee nykyään eri tavalla. Voisi melkein käyttää nimitystä lähitystyö. Tehdään sitä työtä lähellä, omalla paikalla, sanoo Tähkäpää.
Jyväskylässä musiikkia opiskeleva Tähkäpää on ollut mukana Lähetysseuran Cumina-musiikkiryhmässä neljänä kesänä ja musisoi myös oman kotiseurakuntansa jumalanpalveluksissa.
Luokanopettajaksi Oulussa opiskeleva Loiva on ollut leirin rukoustiimissä ja kertoo käyneensä jo lapsena äitinsä kanssa perinteisessä lähetyspiirissä tekemässä käsitöitä. Hän on tutustunut lähetystyöhön myös Lähetysseuran järjestämällä Tansanian-matkalla.
{kuva_7b256d93-2d5b-4467-8c3b-10449e26d9e0}
Kummankin puheissa vilisevät tutunoloiset lauseet lähetysnäyistä, evankeliumista kirkon aarteena ja kristityistä valona maailmassa. Historiallinen näkemys siitä, että lähetys tarkoittaa yksittäisen lähetin työtä kaukomailla, ei ole Tähkäpään tai Loivan mielestä tätä päivää. Kumpikaan ei myöskään näe itseään kaukomailla, ainakaan vielä.
– Olen miettinyt, että ihan jokaisella kristityllä olisi oma paikkansa lähetystyössä siinä, missä on. Ei sen paikan tarvitse olla edes erityisen määritelty. Pitäisi vaan tiedostaa, että kun mä oon kristitty, niin se, miten olen ja elän, on myös lähetystyötä, Loiva sanoo.
Tähkäpään mukaan lähetys- asenne pitäisi omaksua kaikkeen siihen, mitä seurakunnissa tehdään. Lähetystyö ei ole vain työala muiden joukossa, vaan se on seurakunnan perusolemus.
– Päiväkummusta olen ehkä saanut juuri sentyyppisen lähetysnäyn. Me emme ole seurakunnissa vain itseämme varten tai sen takia, että meillä olisi siellä omaa kivaa.
– Niin, ja ovathan rippikoulutkin lähetystä! Missä muualla voi sanoa, että näin me uskotaan, ilman, että tarvitsee olla varpaillaan? Loiva pohtii.
Kun Lähetysseuran leireilläkin puhutaan omasta seurakunnasta ja kasvusta omalla paikalla, löytyykö tulevaisuudessa ollenkaan niitä, jotka haluavat lähteä kauemmas? Ainakin Riihikirkkoleirin käsiohjelmassa mainostetaan täysi-ikäisille suunnattuja lähetyskoulutusmatkoja.
Lähetysseuran Lähde liikkeelle -koulutuksen kautta ulkomaille matkaa vuosittain kolmisenkymmentä harjoittelijaa tutustumaan lähetystyön arkeen seuran työntekijöiden rinnalla.
Jaakko Niileksen mukaan nuorille annetaan eväitä pohtia omaa kutsumustaan.
– Halutaan totta kai myös varustaa nuoria lähtemään, oli se paikka sitten Suomessa tai maailmalla.
Lähetyksen ystävyys ilmenee nykyään eri tavalla. Voisi melkein käyttää nimitystä lähitystyö. Tehdään sitä työtä lähellä, omalla paikalla.
Leirillä päivä kääntyy iltaan.
Teltassa lauletaan Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen
Liekkilaulua, kuten täällä on tapana. Jo vuosia nuoret ovat Riihikirkkoleirillä ottaneet hämärässä tuohukset esiin ja kasvattaneet valomerta kynttilästä toiseen.
Liekkilaulun sanoissa toistetaan leirin johtoajatusta: lähetys on jokaisen kristityn tehtävä ilman viittauksia erityisiin lähetyskenttiin. Laulussa kannustetaan kristittyjä seuraamaan Jeesusta, minne tie viekin.
”Herran liekin anna palaa, anna kasvaa rakkauden, kunnes tuli valtaa alaa ja valo saapuu luo jokaisen.”
Me emme ole seurakunnissa vain itseämme varten tai sen takia, että meillä olisi siellä omaa kivaa.
Lähetyspiirit tulevat taas
Monessa seurakunnassa lähetystyön tukemisen näkyvimpiä muotoja ovat edelleen perinteiset lähetyspiirit käsitöineen ja myyjäisineen. Suomen Lähetysseura luo niiden rinnalle uudenlaista, Global Action -nimellä kulkevaa työikäisten paikallisryhmätoimintaa.
Ensimmäiset suomenkieliset ryhmät aloittivat toimintansa vuoden alussa, ja kokeiluja on tällä hetkellä ainakin kolmessa seurakunnassa. Lähetysseura tukee seurakuntien ryhmiä, mutta päävastuu toiminnasta on paikallisryhmien jäsenillä.
Oululainen kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskeleva Tilda Pulli kuuli toimintaryhmistä ensimmäistä kertaa syksyllä Lähetysseuran nuorten aikuisten viikonloppuleirillä. Leirille osallistuneet oululaiset alkoivat suunnitella oman ryhmän toimintaa jo kotimatkalla. Pieni neljän hengen porukka on kokoontunut kevään ajan.
– Päätavoitteemme on tutustua kirkon kansainväliseen toimintaan. Olemme perehtyneet myös lähetyslasten kokemuksiin ja Oulun merimieskirkkoon.
Global Action -ryhmät keräävät rahaa Lähetysseuran työlle. Oulun ryhmä valitsi tukikohteekseen Zimbabwessa Gwain alueella tehtävän työn orpolasten ja näistä huolehtivien isoäitiryhmien parissa. Paikallisryhmä tiedottaa toiminnastaan Facebookissa ja pitää sen kautta suoraan yhteyttä lähetystyöntekijöihin. Ryhmä tukee työntekijöitä myös perinteisin keinoin:
– Ryhmän kokoontumisissa rukoilemme lähetystyöntekijöiden puolesta, Pulli kertoo.
Kuvat: Ari Vitikainen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.