Meille on juuri opetettu, että ihminen on oikeastaan brändi tai että ainakin työelämässä navigoivan olisi hyvä brändätä itsensä, huolehtia imagostaan ja muutenkin miettiä ammatillis-psyykkistä etukenoaan. Ja sitten tulee iso kiho, joka sanoo: ”Unohda brändi, löydä äänesi”.
Markkinointi & Mainonta siteeraa Facebookin – tuon itsensä brändäämisen temmellyskentän – operatiivista johtajaa Sheryl Sandbergia. BBC:n haastattelussa häneltä kysyttiin, miten yritysmaailmassa kannattaa hoitaa henkilökohtaista brändiään.
Näin Sandberg vastasi:
”Minulta kysytään tätä paljon, ja se puistattaa minua joka kerta. Crestillä on brändi. Perrier’llä on brändi. Ihmiset eivät ole niin yksinkertaisia. Kun meidät paketoidaan, meistä tulee tehottomia ja epäaitoja.”
Sandbergin mukaan ihmisellä ei ole brändiä, mutta sen sijaan oma ääni hänellä on. Se voi olla monimutkainen, ristiriitainen ja joskus väärässäkin. Oma ääni on kuitenkin rehellisempi kuin ulkokohtainen brändi.
***
Jokainen edes auttavasti kristillistä ihmiskäsitystä tunnustava varmaan nyökyttää hyväksyvästi Sandbergin ajatukselle. Selfiebrändäyksellä on paikkansa – huumorilla ja itseironialla höystettynä eritoten – mutta ilman somekoulutustakin voi sanoa, että hysteerinen itsensä brändääminen, maaninen selfietikun heiluttelu ja tykkäysten kalastelu on epäaitoa.
Jotain se ihmispolo yrittää esittää – jotain, mitä ei oikeasti ole.
***
Onko itsensä brändääminen sitten mahdollista? Toki on, ja moni myös tekee sitä.
Ensin on päätettävä, kuka on (tai kuka haluaa olla). Seuraavaksi pitää päättää, mitkä itsessä ovat ne puolet, joita haluaa korostaa. Kannattaa miettiä myös omaa ulkonäköään ja habitustaan. Brändillä on aina visaalinen ulkoasu.
Työelämässä on pakko toimia työelämän pelisääntöjen ehdoilla. Kynttilää ei kannata pitää vakan alla, mutta ei sen kanssa myöskään kannata sytyttää verhoja tuleen.
Kohtuus itsensä brändäämisessäkin.
Kuva: Olli Seppälä