Lauantai-iltana Helsingin Senaatintorilla tapahtui jotakin erikoista: kahdeksantuhatta ihmistä seurasi kovaäänistä kristinuskon ydinkohtien julistusta Raamatun lehdiltä. Lohjan kamariorkesteri, ammattisolistit ja kokeneista laulajista koottu monisatapäinen kuoro tulkitsi Seppo Murron johdolla erityisesti Vanhan testamentin teksteihin perustuvan kertomuksen maailman Vapahtajasta puolentoista tunnin lyhennettynä versiona.
1700-luvulla sävelletty oratorio kuuluu kirkkomusiikin ja taidemusiikin suosituimpiin teoksiin. Viikonloppuna se keräsi tuhatkunta laulajaa ja tuhansia kuulijoita Kirkon musiikkijuhlilla Helsingissä.
”Ottaa sydämestä”
Valokuvaaja Milla von Konow seisoo lauantai-iltana Senaatintorilla hämmentyneen näköisenä. G.F. Händelin
Messias-oratorion suuresitys on juuri päättynyt, yhdeksänsataa kuorolaista, orkesteri ja ainakin tuhatpäinen yleisö on juuri antanut riemukkaat aplodit ja noussut lähteäkseen kotiin.
Sitä ennen johtaja Seppo Murto on laulattanut kaikilla läsnäolevilla vielä uudelleen kuuluisat Halleluja-tahdit. Laulu on täyttänyt Senaatintorin ja kaikunut yliopiston, tuomiokirkon ja valtioneuvoston seinissä, jotka syntyivät noin sata vuotta teoksen jälkeen.
Von Konowin silmät ovat kosteat ja suu hakee sanoja kokemukselle.
– Ottaa sydämestä. Tämä oli aivan ainutlaatuista, hän sanoo ja hymyilee säteilevästi.
Lohjan kamarikuoron sopraano von Konow on laulanut kuoroissa ikänsä ja siitä on tullut hänelle enemmän kuin harrastus. Laulajana puoliammattilaiseksi itseään kuvailevalla von Konowilla on palkkatyössään instrumenttina kamera, laulaessaan hän on itse instrumentti. Mikä kuorolaulussa vetää?
– Yhteinen ääni, harmonia, haasteet, hän luettelee.
– En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta kuorolauluun liittyy minulla pyhän ja universaalin kokeminen, von Konow pohtii.
Von Konow laulaa myös kamarikuorossa ja rakastaa barokkimusiikkia. Seppo Murron johtamaan oratorioon hänet yhdistää aivan erityinen tarina.
– Olin parikymppisenä 1980-luvulla Lontoon Royal Albert Hallissa Suomen Laulun mukana laulamassa Messias-oratoriota Seppo Murron johtamana. Siellä meitä oli 800 laulajaa. Luulen, että hänen suuri unelmansa on ollut saada tämä Suomeen, Von Konow sanoo.
Kirkkomusiikkijuhlien päätapahtumiin kuuluvan Messias-oratorion suuresitys on ensimmäinen Suomessa, vastaavia on järjestetty aiemmin sing along- ja suurkuorokonsertteina ympäri maailmaa.
”Händelin Messiasta laulaessa tulee hoivattu olo”
Messias-oratorio oli syynä nousta lavalle myös Radio 1:n vastaavalle tuottajalle, porvoolaiselle Anna Simojoelle. Hän lauloi nuorena monissa isoissa kuoroissa, mutta nykyisin vain satunnaisesti. Messiaan alttostemman hän harjoitteli itsekseen kotona. Myös Simojoki oli Suomen Laulun matkalla Lontoossa esittämässä teosta.
– Se oli huima elämys. Kun noin vuosi sitten kuulin Senaatintorin Messias-esityksestä, halusin heti mukaan, hän kertoo.
– Edellisellä kerralla lauloin sopraanoa. Alttostemma on nuotinluvullisesti vaikeampi kuin sopraano, mutta äänenkäytöllisesti kevyempi. Alttona pääsee keskelle kuoron sointia, ja on pakkokin kuunnella muita. Siksi teos soi minulle nyt ihan uudella tavalla.
Kuorolaulussa on Simojoen mielestä hienointa se, että sointi tehdään yhdessä.
– Händelin Messiaassa kuuluvat valoisuus, voima ja lempeys sekä musiikissa että tekstissä. Samoihin tunnetiloihin pääsee teosta laulaessa. Tulee onnellinen ja hoivattu olo, Simojoki kuvaa.
Kuoronjohtaja elokuvakankaalla
Tällä kertaa oratoriosta kuultiin puolentoista tunnin lyhennetty versio. Kuoro lauloi tuomiokirkon portailta stemmoittain järjestäytyneenä. Portaille kokoontui satoja laulajia eri puolilta maata. Mukana oli kuoroja ainakin Ylöjärveltä, Sotkamosta, Kälviältä ja Oulusta.
Samassa rytmissä pysymiseksi orkesterin, esiintymislavan satapäisen runkokuoron ja kuoronjohtajan eleet näkyivät valtavalta elokuvakankaalta. Sen kautta lavan tapahtumat välittyivät stadionkonserttien tapaan myös kaukana istuville kuuntelijoille.
Senaatintorille pystytetyllä, muovein suojatulla lavalla ei ole kummoinen akustiikka, mutta von Konowista laulaminen oli mahtavaa. Äänentoistotekniikan ansiosta hän melkein saattoi kuulla oman äänensä ilmassa. Lavan kuoro ja orkesteri saatiin kaikumaan niin komeasti, että puolet tuomiokirkon rappusista peittävän suurkuoron ääni miltei hukkui, mikä von Konowiakin harmittaa.
Musiikki on nykyään hyväksytyin uskonnon muoto
Saksalaissyntyinen Michael Lettenmaier lauloi oratoriota Seppo Murron johtaman Helsingin tuomiokirkon kamarikuoron Viva Voxin riveissä, johon hän liittyi keväällä Messias-teoksen suuresityksen innostamana. Bassoa laulavalla Lettenmaierilla on kuorotaustaa kotimaastaan, jossa hän aloitti jo lapsena sisäoppilaitoksen poikakuorossa.
– Messias on helppo laulaa ja jään kaipaamaan siitä tästä esityksestä poistettuja osia.
Händelin englantilainen oratorio on hänestä yksi kuoromaailman huipputeoksia ja sen laulaminen kuoroelämän huippuhetki.
Ulkoilmatapahtumissa sää on aina olennainen. Messiasta ei olisi voinut paremmin onnistaa. Aurinko paistoi lämpimästi ja laski vasta lopun Amen-osion aikana Tuomiokirkon kellotapulin ja Kansalliskirjaston taakse. Paikalla oli kirkkomusiikkiharrastajien lisäksi satunnaisia ohikulkijoita, uteliaita turisteja, kerjäläisiä ja kaikenikäisiä väenpaljouden tai musiikin houkuttelemia.
Ratikan kolina sekoittui hurmaavasti jousiin, ja englanninkielisissä maissa hautajaiskappaleena suositun I know that my Redeemer liveth -aarian kohdalla Aleksanterinkadulta alkoi kaikua autoradion vankka bassonjytke.
Kaiken keskellä seisoi lavan reunalla onnellisen näköinen kuoronjohtaja, kääntyillen merkkeineen orkesterin, lavan runkokuoron ja portailla laulavien miltei tuhannen kuorolaisen puoleen. Murron hymy heijastui suurelle kankaalle.
Mitäköhän 1600-luvulla syntynyt saksalaissyntyinen barokkisäveltäjä Georg Friedrich Händel olisi suurkonsertista tuuminut? Ainakin hän olisi voinut olla mielissään siitä, että musiikki on nykyisin sekä suosituin että yleisesti hyväksytyin uskonnollisuuden muoto Pohjois-Euroopassa. Messiaan suosio on säilynyt musiikillisten muotivirtausten yli jo lähemmäs kolmesataa vuotta.
Oratorion kuuluisimpaan kohtaan, Halleluja-kuoroon kutsuttiin etukäteen tiedotteissa myös yleisöä mukaan. Ja kun se alkaa, käsilaukuista kaivetaan nuotteja. Ympärillä voi nähdä, miten monella on kuorotaustaa ja suurteoskokemusta. Monet hyräilevät mukana myös ilman nuotteja. Kankaalle heijastettu nuotti ei kauas erotu.
Mutta kun koko teos loppuu, Murto pyytää: ”Vielä kerran, kaikki yhdessä.” Ja mukulakivillä kaikuu aika kova ylistys: Halleluja!
Kuva: Ville Palonen
Lue myös:
Kirkon musiikkijuhlat täyttivät tuomiokirkon portaat – katso kuvat
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***