Dag-Ulrik Amlqvist työskentelee kirkkomuusikkona Helsingin ruotsinkielisessä Johanneksen seurakunnassa.
– Työssäni saan toteuttaa kirkkomuusikon ammattia monipuolisesti. Johdan lauluryhmiä, soitan jumalanpalveluksissa ja toimituksissa sekä olen mukana seurakunnan liturgisen ja musiikillisen elämänä suunnittelussa. Koen työni tärkeänä ja merkityksellisenä.
Kirkkomuusikkona musiikki merkitsee Almqvistille ennen kaikkea kommunikaatiota.
– Se julistaa, on osa liturgiaa, rukousta, ylistystä, lohdutusta ja sielunhoitoa. Minulle tärkeintä on, että musiikilla on tarkoitus ja asiayhteys, eikä niin, että se on vain irrallista viihdettä ja täytettä.
Vuosina 2004–2009 Almqvist oli mukana Sakralverkstad-ryhmässä, jossa kirjoitettiin ja sävellettiin uusia virsiä. Yksi tuon työskentelyn tuloksista oli meditatiivinen, modernia sävelkieltä noudattava melodia.
– Sävellykseni virrelle O Jesus Krist, förvandla mig / Oi Jeesus, muuta minua olin alun perin tehnyt erääseen Completorium a capella -kappaleeseen. Mutta koska virressä 951 on klassinen virren runomitta, oli yksinkertaista sovittaa sävellys tähän uuteen virteen, jossa se toimii mainiosti. Itse asiassa tämä melodia sopii varsin moniin virsiteksteihin, kuten vaikka Enkeli taivaan -virteen.
Alunperin virsi 951 on norjalaisen pastorin ja kirjailijan Eyvind Skeien sanoittama, jonka myöhemmin suomeksi on kääntänyt Pekka Kivekäs ja ruotsiksi Ull-Britt Gustafsson-Pensar.
Almqvist katsoo, että virret ovat ennen kaikkea yhteislauluja.
– Ne luovat yhteisen kokemuksen ja ovat ilmausta sille, että uskomme yhdessä, emme vain yksilöinä. En pidä virsiä esitettävinä yksinlauluina, vaikka jotkut artistit ovat sitäkin kokeilleet.
Almqvistin mielestä kirkkomuusikkojen pitäisi työskennellä enemmän rikkaan länsimaisen kirkkomusikaalisen tradition parissa ja nostaa sitä jumalanpalveluksiin.
– Ajatellaanpa esimerkiksi Palestrinan messuja ja Bachin kantaatteja, niitä pitäisi käyttää enemmän liturgisena musiikkina, ei vain konserttimusiikkina. Toki on tärkeää luoda uutta musiikkia, mutta traditioon ankkuroituen.
– Meillä kirkkomuusikoilla onkin tärkeä tehtävä tehdä vuosisatainen musiikillinen traditio eläväksi ja uudistuvaksi. Esimerkiksi seurakunnassamme olemme sovittaneet Tomas Luis de Victorian, Arvo Pärtin ja Trond Kvernon sävellyksiä osaksi liturgiaa.
Oman sävellyksensä päätymisestä lisävihkoon Almqvist ei osaa olla muuta kuin hyvillään.
– On hienoa olla pieni osa valtavan pitkää ketjua.
Kuva: Mona Ehrström-Tegengren
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”
Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään kepeä rallatus”
Toivo Hyyryläinen: Virsi luo yhteyttä
Tuomo Nikkola: Talvivirsi kertoo talvesta lahjana
Annika Kukkonen: Yksinkertaiseen on piilotettu paljon, virressä ja viestinnässä
Camilla Cederholm: ”Laulettu virsi on elävä”