Luterilaisen maailmanliiton Windhoekin-yleiskokouksen alla pidettiin toukokuun alussa Namibiassa yleiskokoukseen liittyvä nuorten esikokous. Siihen osallistui 120 nuorta luterilaista eri puolilta maailmaa 61 eri kirkosta. Kokous vietettiin Ondangwassa, Pohjois-Namibian Ambomaalla.
Nuorten viesti yleiskokoukselle kuului, että ”maailma muuttuu nopeasti, ja me globaalin yhteisön luterilaiset nuoret otamme siinä oman vastuumme”.
Nuoret muistuttivat myös kulttuurien vuorovaikutuksesta sekä luterilaisten kirkkojen jatkuvasta reformaatiosta. Heidän viestissään korostui se, että tulevaisuutta koskien monista nykyisistä itsestäänselvyyksistä ei voi olla varmoja.
Lisäksi nuorten viestissä yleiskokoukselle muistutettiin ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, kirkkojen uudistumisesta, tasa-arvosta ja koulutuksesta.
Pastori Heikki Repo Kangasalalta oli mukana nuorten esikokouksessa.
Ulkopuolelta katsoen nuorten esikokouksen viesti yleiskokoukselle ei ollut erityisen radikaali. Revon mukaan nuorten esikokouksen merkitystä voisi luonnehtia ehkä sanoilla ”oman äänen löytäminen” ja ”voimaantuminen”.
– Vaikka nuorten viesti ei ehkä näytä radikaalilta, sen valmisteleminen on aina prosessi, joka antaa eväitä nuorille delegaateille itse kokousta varten. Aiempi kokemus on myös osoittanut, että nuorista lähteneet hankkeet ovat voineet tulla koko kommuuniota liikuttaviksi avauksiksi, näin esimerkiksi #fastforclimate.
Revon mukaan vanhempi polvi saattaa monesti ajatella samoin kuin nuorempi, mutta tarvitsee sysäyksen siihen, että harkinta muuttuu toiminnaksi. Nuoret voivat hänen mielestään antaa sen.
Kansankirkollinen tyytyväisyys haastettuna
Eri puolilta maailmaa tulleiden nuorten delegaattien yhteinen sävel löytyi Revon mielestä Ondangwassa melko hyvin.
– Alueellisia painotuseroja toki oli, mutta kaiken kaikkiaan yhteinen työskentely oli helppoa. Kommuuniota repivät jännitteet seksuaalisuudesta eivät juurikaan nousseet esille. Halu tehdä kirkot jälleen eläviksi jaettiin halki nuoren kommuunion, samoin muut valitut prioriteetit.
Vaikka luterilaista kommuuniota yhdistävät monet seikat, nuorten esikokouksessa moni-ilmeisyys oli aistittavissa.
– Jokaisella alueella on havaittavissa omat painotuksensa, jotka seurailivat enemmän alueiden kuin globaalia pohjoinen–etelä-jakoa. Eroja ei tule kuitenkaan korostaa liikaa, sillä ei olisi lainkaan tavatonta löytää suomalaisen seurakunnan nuorten ryhmästä kunkin alueen henkistä edustajaa, Repo toteaa.
Ondangwan kokous oli Revolle mielenkiintoinen kokemus. Hän kokee oppineensa siellä uutta LML:n päätöksenteosta ja eri alueiden omaleimaisuudesta.
– Suurin ja tärkein oppimiskokemus oli silti tulla tekemisiin 120 muun nuoren luterilaisen aikuisen kanssa ja tehdä matkaa välillä yötä myöten bussissa istuen, välillä yötä myöten palaveria pitäen.
Nuorten viestissä yleiskokoukselle korostettiin ”aktiivisen ja vahvan jäsenyyden merkitystä” kirkoissa. Mitä se merkitsisi esimerkiksi Suomen kansankirkon tilanteessa ja toisaalta globaalin etelän kirkoissa?
– Meikäläisessä kontekstissa kyseinen julkilausuman kohta haastaa kansankirkollisen tyytyväisyyden. Jäsenyys on osallistumista yhteisön elämään, ei vain jäsenrekisterissä olemista. Se on myös halua sitoutua yhteisön uskoon, vaikkei oma usko olisikaan vahvaa. Etelässä kirkot puolestaan täyttyvät jo nyt, mutta aina motiivit osallistumiselle eivät ole hengellisiä. Myös menestysteologiset ryhmittyvät vetävät puoleensa seurakuntalaisia varsinkin Afrikassa. Sitoutumisessa olisi kasvunvaraa siis myös globaalissa etelässä.
”1970-luvun traumoista päästettävä irti”
Entä kirkon missio ja lähetys tässä yhteydessä? Ovatko esimerkiksi Pohjolan kansankirkot unohtamassa lähetyksen ja evankelioimisen? Revon mukaan tämä ongelma tiedostettiin esikokouksessa hyvin.
– Esimerkiksi Suomessa jotkut teologit ovat esittäneet, että jokainen kirkon jäsenyydessä pysyvä julkiateistikin on tietämättään tosiasiassa uskovainen. Sisälähetysseuran nimi on puolestaan jo hyvän aikaa sitten muutettu Kirkkopalveluiksi. Näin ei voida kuitenkaan enää jatkaa, 1970-luvun traumoista on viimein päästettävä irti. Hämmästyttävä ilosanoma kuoleman voittajasta, Jeesuksesta, odottaa jakamistaan.
Vaikka yleiskokous ei päättäisi mitään, se olisi silti Revon mukaan jo tähän mennessä toiminut merkittävällä tavalla luterilaisten yhteyksien vahvistamiseksi.
– Yhteiset jakamisen hetket, hartaudet ja työskentelyt luovat siteitä ylitse merten. Ykseys ei ole vain jotain näkymätöntä vaan myös henkilökohtaista ja käsin kosketeltavaa.
Kotimaan artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen raportoi LML:n yleiskokouksesta Namibian Windhoekista.
Kuva: Jussi Rytkönen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Luterilaisen maailmanliiton uudeksi puheenjohtajaksi Musa Panti Filibus Nigeriasta
Latvian kirkko ei saapunut Luterilaisen maailmanliiton kokoukseen Windhoekiin – syynä naispappeus?
Arkkipiispa Mäkinen Younanin puheesta: ”Myös kristittyjen keskuudessa on ekstremismin vaara”
Munib Younan Windhoekissa: Brexit on viesti itsekeskeisyyden kierteen vahvistumisesta maailmassa
Arkkipiispa Mäkinen luterilaisten Windhoekin-kokouksesta: ”Meillä on sieltä paljon opittavaa”
Ilmoita asiavirheestä