Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan erityisesti itsemurhavaarassa olevia. Pappi ja eläkkeellä oleva Palvelevan puhelimen koordinaattori Helena Ojanperä-Samulin tutki käytännöllisen teologian väitöskirjassaan itsemurhien ehkäisyn toteutumista Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965–1995.
Miten tiivistäisit juuri tarkastetun tutkimuksesi sisällön?
– Kirkko oli edelläkävijä Suomessa sekä puhelinauttamisessa että organisoidussa itsemurhien ennaltaehkäisytyössä. Itsemurha ei kuitenkaan ole ollut suoraan merkittävä puheenaihe Palvelevan puhelimen keskusteluissa. Asia on noussut esiin keskimäärin viidessä prosentissa puheluista.
– Muissa tutkimuksissa on todettu, että itsemurhalle altistavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi masennus ja muut psyyken ongelmat, päihdeongelmat sekä ajan kanssa kasautunut huono-osaisuus. Riskiryhmään kuuluvat soittavat usein Palvelevaan puhelimeen. Päivystäjiä rohkaistaan kysymään myös soittajan mahdollisista itsemurha-ajatuksista, jos hän kuulostaa näköalattomalta. Tutkimusten mukaan asiasta puhuminen helpottaa oloa ja avun hakemista.
Mistä aiheista soittajat ovat eri vuosikymmeninä halunneet keskustella?
– 1960-luvulla soittajilla oli paljon perheeseen ja avioliittoon liittyviä huolia. Kun Suomeen perustettiin enemmän perheasiainneuvottelukeskuksia, nämä aihepiirit siirtyivät mahdollisesti osin sinne ja jäivät puhelinpalvelussa vähemmälle. Soittajien pääongelmaksi nousi yksinäisyys. 1980–1990-luvuilla psyykkiset ongelmat korostuivat yhteydenotoissa. Tämä heijasteli yhteiskunnan päätöstä siirtää psykiatrisen hoidon painopistettä avohoidon puolelle. Avohoidon resurssit olivat osin riittämättömät.
– Nykyisin ihmiset haluavat keskustella yhä enemmän uskonnon ja elämänkatsomuksen kysymyksistä. Suomeen on tullut monia eri tavoin profiloituneita puhelinauttamisen palveluita, joten kirkon vanha palvelu koetaan ilmeisesti luontevaksi paikaksi keskustella hengellisistä asioista.
Millaista yhteiskunnallista keskustelua toivot tutkimuksesi herättävän?
– Viimeisimmästä laajamittaisesta itsemurhia ja niiden ehkäisyä koskevasta tutkimuksesta ja itsemurhien ehkäisykampanjasta on kulunut jo aikaa. Uudelle olisi tarvetta. Toivon että Palvelevan puhelimen mainontaa kohdennettaisiin taas epätoivoon ja umpikujaan joutuneille.
– Itsemurha ei ole koskaan vain ihmisen pään sisäinen asia, vaan ajatus siitä syntyy tietyssä elämäntilanteessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa. On tärkeää, että kirkko vaikuttaa elinympäristöön ja yhteiskunnan päätöksiin niin, että syrjäytymistä ehkäistään tehokkaasti ja ihmisten ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa.
Mitä sanoisit itsemurhaa harkitsevalle?
– Älä jää yksin miettimään elämääsi. Hae apua. Aina on toivoa ja vaikeatkin asiat voivat ratketa. Kun pohdit tilannettasi toisen ihmisen kanssa, alkaa avautua uusia näköaloja.
Kuva: Jukka Granström. Helena Ojanperä-Samulin väitteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa viime lauantaina.