Voiko olla mitään tylsempää kuin 50 kilometrin hiihto? Voi varmasti, jos minulta kysytään.
Mutta jos vastaajana on nuori, jonka kokemuspiiriin ei kuulu murtomaahiihto, niin silloin saattaa olla vaikea keksiä urheilulajia, joka voisi kiinnostaa häntä vähemmän. Tosin nuorison edustajia on moneen lähtöön.
Nuorten keskuudessa maastohiihtoharrastus on kuitenkin hiipunut, sillä moderniin koululiikuntaan hiihto ei välttämättä sovi samaan tyyliin kuin takavuosikymmeninä. Lisäksi varsinkin eteläisessä Suomessa lumiolosuhteet ovat tehneet hiihtämisestä haasteellista myös vanhemmalle väelle.
Hiihto poikkeaa monista muista urheilulajeista siinä, että siinä ollaan täysin säiden armoilla. Jos ei lunta ole, ei pääse hiihtämään. Ellei sitten hiihdä keinolumella hallissa tai hiihtoputkessa, jolloin hiihtäminen voi olla ympärivuotista.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu vaikuttavan niin, että Suomessa on tulevina vuosikymmeninä maan eri osista riippuen hiihtopäiviä vain 20–80.
***
Tilastojen mukaan hiihto on edelleen yksi suosituimmista liikuntalajeista. Yli 60 prosenttia suomalaisista harrastaa sitä. Eri kyselyiden mukaan aikuisten suomalaisten eniten harrastamat liikuntamuodot olivat kävely, pyöräily, kuntosaliliikunta ja hiihto.
Sponsor Insight -yrityksen tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä kiinnostavimmat urheilulajit olivat jääkiekko, yleisurheilu, hiihto, mäkihyppy ja Formula 1.
***
Tosin jälkimmäisestä kyselystä on jo viisi vuotta, eikä mäkihypyssä juuri ole tullut kansallista itsetuntoa pönkittäviä mitaliuutisia, joten sen suosio on saattanut laskea. Ainakaan minä en jaksa katsoa enää Keski-Euroopan mäkiviikon kisoja.
Kysely lohduttaa sikäli, että en siis ole ainoa penkkiurheilija, josta hiihto on kiinnostava urheilulaji. Tosin 50 kilometrin hiihdon seuraaminen vaatii paneutumista ja eläytymistä. Siinä auttavat omat kokemukset hiihdosta.
Juha Miedon vuoden 1980 häviö sadasosasekunnilla Lake Placidissa 15 kilometrin hiihdossa on kansallinen trauma ja farssi. Ei voinut olla totta! Mutta oli vaan.
Lahden MM-hiihtoja seuratessa on pakko tehdä ero kilpahiihdon ja pakottoman harrastuksen välillä. Siinä välissä ovat kuntoilijat, jotka matkivat varusteissaan huippu-urheilijoita.
Hiihto on nykyisin monta lajia ja tyyliä. Suomen Kuvalehdessä Lahden kisojen alla julkaistu infografiikka kertoo vastaansanomattomasti, kuinka miehissä sprinttihiihtäjät ovat ruumiinrakenteeltaan suurikokoisempia ja vahvempia kuin pitkien matkojen hiihtäjät. Kuin kaksi eri rotua. Naisilla erot eivät ole yhtä suuret.
Huippu-urheiluna hiihto eriytyy ja vaatii oman kehityspolkunsa. Puhumattakaan välineiden kehityksestä, josta satunnainen sunnuntaihiihtäjä on pihalla kuin entinen hiihtopomo dopingkäryn tiimellyksessä.
Sunnuntaisivakoijaa lohduttaa tieto, että koska hiihto on kestävyysliikuntaa, se on täsmähyvää sydän- ja verenkiertoelimistölle.
Suomen Ladun verkkosivulla hehkutetaan hiihdon terveysvaikutuksia: se alentaa verenpainetta ja vähentää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, se kehittää lihaksia, eikä se rasita niveliä. Lisäksi hiihto kehittää tasapainoa.
***
Radion Horisontti-ohjelmassa toissa sunnuntaina keskusteltiin hiihdosta ja Lahden MM-kisoissa 2001 tapahtuneesta dopingskandaalista otsikolla kunnia ja häpeä.
Studiovierailta kysyttiin, onko hiihtäminen jotenkin uskonnollinen kokemus, koska metsä on suomalaisten kirkko. Hyvä kysymys. Hiljaisen metsän keskellä lumisten puitten alla hiihtäminen on eräänlainen katedraalikokemus.
Hiihtämällä suomalaiset muodostavat sukupolvien ketjun. Hiihtäminen on kuulunut katajaisen kansan selviytymiskeinoihin, niin matkantekoon kuin sotimiseen ja metsästykseen.
Itsenäistyneelle kansakunnalle hiihtourheilu tarjosi mahdollisuuden päteä. Suomea ei pelkästään juostu maailmankartalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös hiihdettiin.
Talvilajien harrastajia on maailmassa vähemmän kuin kesälajien. Niinpä talvilajeissa suomalaiset pysyivät pitempään maailman huipulla kuin kesälajeissa. Mutta nyt tilanne on toinen.
Putoaminen palkintokorokkeilta eli podiumilta, kuten urheilijoilla on tapana sanoa, tuntuu suomalaisesta kurjalta ja katkeralta.
Hiihto on suurelle osalle varttuneempia suomalaisia itseään suurempi laji, jotenkin myyttinen. Sisu, sauna ja hiihto – mieluiten umpihankihiihto – ovat kansallisen minäkuvan rakennuspilareita.
Helvettiin juostaan, taivaaseen hiihdetään.
Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva. Lahden MM-hiihtoja seuratessa on pakko tehdä ero kilpahiihdon ja pakottoman harrastuksen välillä. Kuvassa hiihtää Sami Jauhojärvi Lahden kisoissa viime sunnuntaina.
Ilmoita asiavirheestä