Lutherin teosten tieteellisessä laitoksessa (Weimarer Ausgabe) hakusana ”Bier” (olut) antaa lähes 200 osumaa, jotka esiintyvät eri dokumenteissa pöytäpuheista saarnoihin.
Näin kertoi kuulijakunnalleen viime viikolla Savonlinnassa Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine.
Laine oli yksi Savonlinnan ja Helsingin Kallion seurakuntien yhteisen Reformaatioviikon avajaispäivän esiintyjistä. Savonlinnassa aloitetun Reformaatioviikon päätteeksi lanseerattiin kahden suomalaisen pienpanimon reformaatio-oluet.
Lutherilla ei Laineen mukaan ollut vain yhtä olut-käsitystä. Hänen teksteissään olutta verrataan mitä erilaisimpiin asioihin.
– Olut oli Lutherille veljesseurojen ilo, vertauskuva (”aneoppi on kuin kehnon oluen vaahto”) ja jokapäiväinen leipä, jota Kristus kehotti Isä meidän -rukouksessa pyytämään, Laine kertoi.
Eräässä saarnassaan Luther Laineen mukaan ironisoi: hän ei ollut vastustajiensa kuvaama pahantekijä, jonka vaarattomuutta ilmensi nukahtaminen pöytään Melanchthonin kanssa tuoppia nostellessa:
”Mitä olen tehnyt? Hyökännyt aneita vastaan. Jumalan sanaa olen ilman väkivaltaa saarnannut ja siitä kirjoittanut. Muuten en ole tehnyt mitään – paitsi torkahtanut, kun olin Wittenbergissä kaljalla ystäväni Philippin ja herra Amsdorffin kanssa…”
Paavin oppi oli Lutherin mukaan kuin kehnon kaljan vaahto:
”Tämä usko hyvien tekojen pelastavaan voimaan on ihmistekoa. Siksi se on kuin vaahto veden pinnalla tai tuopin pahan oluen pinnalla oleva hiiva.”
– Liian korkean hinnan vaatiminen oluesta oli Lutherin mielestä karkea synti. Hän kirjoittaa seuraavasti: ”Minulla on ohraa tai olutta ja haluan myydä sen aivan liian kalliilla. Tämä teko on lihallinen kiusaus. Siihen sinua viettelee lihasi ahneus. Varjelkoon Rakas Herra tältä ahdistukselta”, Laine suomensi Lutherin olut-aiheista tekstiä.
Laineen mukaan suomen kirjakieleen olutsanaston toi jo Martti Lutherin oppilas Mikael Agricola.
Savossakin tapeltiin verissä päin
Reformaatio synnytti Laineen mukaan varhaismodernin valtion korostamalla esivaltauskollisuutta.
– Yksi merkki uudenlaisen maallisen esivallan luonteesta oli Kustaa Vaasan 1540-luvulta alkaen luoma verotusjärjestelmä. Voudintileistä ilmenee, miten paljon oluen raaka-aineita (ohraa, maltaita, humalia) saatiin kerättyä, Laine kertoi.
Esityksessään Laine tarkasteli myös arkistotietojen pohjalta, miten olut oli liittynyt Olavinlinnaa ympäröineen Säämingin pitäjän verotietoihin Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla.
– Baijerissa syntyi 1510-luvulla puhtaussääntö (Reinheitsgebot), joka kielsi oluen valmistamisen muista kuin puhtaista perusraaka-aineista. Savon voudintilit osoittavat saman käytännön vallinneen myös Savonlinnassa. Verot maksettiin luonnontuotteissa niin kruunulle kuin kirkollekin.
– Kirkollisverot jaettiin kirkon, papin ja lukkarin kesken. Lukkarin tehtävänä oli leipoa pappilan leivät ja panna pappilan olut ainakin 1700-luvulle asti, Laine sanoi.
Arkistolähteiden perusteella tiedetään, miten jo 1500-luvulla alkoholin runsas käyttö näkyy oikeuslähteissä eli sen ajan sakkoluetteloissa. Sakkoja maksettaessa mustelmista täytyi maksaa kolme markkaa kappaleelta. Verihaavat tulivat kalliimmiksi ja tästä on Laineen mukaan tullut suomen kieleen sanonta ”tapella verissä päin”.
– Ehkä yleisin rikos 1500-luvun Savossa oli humalassa nujakointi esimerkiksi tuopilla vieressä istuvaa päähän lyömällä. Alkoholin aiheuttama perheväkivalta näkyy myös jo 1500-luvun oikeuslähteissä, Laine sanoi.
Reformaation kanssa rinnakkaisena ilmiönä Suomeen levisi 1500-luvulla paloviina, joka kilpaili vanhemman olutkulttuurin kanssa.
– Mahdollisesti se lisäsi haittoja, sillä olutta toisin kuin paloviinaa juotiin usein laimennettuna. Esivalta reagoi ylilyönteihin ja ongelmiin vasta 1500-luvun lopulta alkaen silloin, kun ongelmat olivat jo ilmeisiä. Humalassa oleminen julkisesti kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1733 ja kotipoltto kiellettiin vuonna 1866, Esko M. Laine päätti esityksensä.
Kuva: Jussi Rytkönen. Dosentti Esko M. Laine selvittää oluen raaka-aineiden olleen 1500-luvun Savossa veronmaksun välineitä.