Pastori Teemu Laajasalo kutsui Helsingissä viime viikonloppuna järjestetyn Kirkkokansan Raamattupäivän paneelissa herätysliikkeitä ”kirkon rock’n rolliksi”. Laajasalo perusteli rinnastusta rockin yhteiskuntakritiikin ja liikkeiden kirkkokritiikin yhteneväisyyksillä. Kotimaa24 kysyi kolmelta kirkolliselta musiikkivaikuttajalta, mitä rockin suuntausta, kappaletta tai yhtyettä eri herätysliikkeet voisivat edustaa?
– Lestadiolaisia voisi edustaa hevi. Esimerkiksi synnistä puhuminen on suurin ilo, mitä löytyy. Lisäksi liikkeeseen ja musiikkiin liittyy sellaista mustavalkoista totista olemista ”me tiedämme totuuden” -hengessä, poppipapiksi tituleerattu Mikko Salmi sanailee.
Evankeliset ja Kansanlähetys voisivat Salmen mukaan etenkin nuorisotyönsä osalta olla Robinin Frontside Ollie.
– Toisaalta on evankeliumin häpeilemätöntä riemua eli sellaista teinin heittäytymisen iloa, mutta etäältä katsottuna asenteessa on myös naiiveja piirteitä. Tyypillistä on, että ilot ja surut ovat suuria. Mukaan kutsuva pohjavire on myös ilmeinen, Salmi summaa.
Paula Koivuniemi edustaa yleiskirkollisuutta
Tampereen suunnalla vaikuttava rokkipappi Tarvo Laakso oli aikoinaan tuomassa rock-musiikkia paheksunnasta huolimatta kirkkoon. Herätysliikeihmiseksi itsekin tunnustautuva Laakso pitää Laajasalon rinnastusta oikeaan osuvana, jos rock’n rollilla pyritään kuvaamaan herätysliikkeiden asennetta ja roolia nykykirkossa.
– Herätysliikkeet ovat nykyään kirkon valtavirran kannalta kiusallisia toisinajattelijoita, sillä ne pitävät kiinni keskeisistä uskonsisällöistä.
Körttien musiikillinen vastineen Laakso löytää suoraan manserockin ytimestä.
– Heränneet olisivat varmaan Juice Leskinen, sillä molemmilla yhteiskunnallinen kritiikki on vahvaa ja molemmat uskaltavat ottaa kantaa vaikka apartheidiin. Lisäksi sellainen savolainen ”vieräleukaisuus” on molemmilla selvästi esillä.
Lestadiolaisiin on hänen mukaansa vaikeaa liittää rock ’n rollia.
– He edustavat lähinnä perinteistä vahvasti laulun ehdoilla menevää musiikkia, ehkä Canto Gregoriano saattaisi olla aika lähellä, Laakso pohtii.
Joskus määrittely kannattaa tehdä vastakohdan kautta. Rokkipapin mukaan niin sanottu yleiskirkollisuus olisi jotain akselilta Eppu Normaali ja Paula Koivuniemi. Laakson mukaan silloin korostuvat hauskan pitäminen, tunnelman luominen sekä pyrkimys olla häiritsemättä ketään.
Evankeliset ovat Ruisrock
Töölön seurakunnassa nuorityönohjaajana työskentelevä Mikko Saari tunnetaan yhtenä Metallimessun puuhamiehistä. Herännäiset Saari rinnastaa hevin yhteen perinteikkäimmistä kokoonpanoista.
– Körtit ovat Black Sabbath. He pukeutuvat mustiin, ovat jörömielisiä mutta harmittomia ja nauttivat koskemattomuutta. Heistä ei oikein uskalleta sanoa mitään arvostelevaa, koska tällöin kommentoija osoittaisi oman moukkamaisuutensa.
Lestadiolaisen liikkeen piirteissä, kuten siinä että kyseessä on laajimmalle levinnyt Pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike, Saari näkee suomalaisen raskaan musiikin suuryhtyeen.
– Lestat on Nightwish, sillä se on pohjoismaisen yhteistyön tulos. Lisäksi tupakanpolttoa ei paheksuta kummassakaan leirissä.
Evankeliset assosioituvat Saaren ajattelussa maamme perinteikkäimpään rock-tapahtumaan, Ruisrockiin.
– Keräävät kerran vuodessa ison joukon porukkaa Turkuun mutta muuten ovat jokseenkin huomaamattomia.