Suomen kansallismuseon 100-vuotisjuhlavuoden päänäyttely ei esittele suomalaisuutta, vaan Italian renessanssin ajan maalauksia. Miksi?
Kysymykseen vastaa ylijohtaja Elina Anttila toteamalla, että näyttely sopii oivallisesti juhlavuoden päänäyttelyksi, sillä kansallismuseo elää nyt vahvasti omaa renessanssiaan.
Toisin sanoen kansallismuseo uudisti perusnäyttelyään ja laajensi museokauppaa, jonka yhteyteen tuli oleskelualue sekä ohjelmaltaan vaihteleva pop up -näyttelytila. Museo haluaa tiedotteensa mukaan tulla lähemmäksi kävijöitään ja tarjota ajankohtaisia yhteiskunnallisia keskustelunavauksia.
Renessanssi. Nyt! – Rafaelista Tizianiin tarjoaa hienon kattauksen maalauksia, jollaisia ei meillä liene aiemmin nähty. Reilusta 40 maalauksesta puolet on aiheeltaan uskonnollisia, loput lähinnä muotokuvia.
Näyttelyn taulut ovat tasokkaita. Niiden tekijöinä ovat muiden muassa Tintoretto, Girolamo Romani (Romanino) ja Giovanni Battista Moroni, jota pidetään yhtenä 1500-luvun italialaisen maalaustaiteen parhaista muotokuvamaalareista.
Näyttelyssä voi ensimmäistä kertaa nähdä Suomessa Raffaello Sanzio da Urbinon (1483–1520) eli Rafaelin työn. Pienikokoinen maalaus Siunaava Kristus Vapahtaja pysäyttää ja suorastaan pakottaa katsojan hiljentymään. Kristus ei ole partainen, vaan liki parraton, haavat hänen paljaassa yläruumiissaan ovat tuskin nähtävillä.
Ainakin minua puhutteli eniten näyttelyssä Lorenzo Lotton (1480–1556) maalaus Paimenten kumarrus. Sen sommittelu on tehokas, dynaaminen vaikutelma saadaan aikaan kahdella erillisellä ihmisryhmällä, joiden kiintopisteenä on seimessä makaava Jeesus-lapsi.
Maalauksen erikoinen yksityiskohta on paimenten sylissään pitämä lammas, jota Jeesus-lapsi hellästi koskettaa. Yleensä Jeesus on maalauksissa kuvattu hieman poissaolevana, mutta tässä tulkinnassa hän ottaa kontaktin eläimeen. Lapsen ja lampaan kohtaaminen tekee Lotton teoksesta aivan poikkeuksellisen viehättävän.
Kaksi paimenta maalauksessa ovat veljeksiä, ilmeisesti taulun tilaajat. Renessanssin aikaan taulun tilaaja halusi toisinaan itsensä sijoitettavan kuvaan jonkin ylhäisemmän henkilön hahmoon, harvemmin paimenen. Veljet paimenina viestivät hurskaudesta ja hartaudesta.
Lorenzo Lottoa epäiltiin omana aikanaan luterilaiseksi hengellisten näkemystensä vuoksi. Taiteilijana hän jäi kuuluisien mestarien, kuten Tizianin varjoon, mutta nykyisin hänet tunnustetaan yhdeksi renessanssin suureksi nimeksi.
Maalaukset Renessanssi. Nyt! -näyttelyssä ovat peräisin 1500–1600-luvuilta. Näyttelyä höystää saman ajan esineistö Kansallismuseon omista kokoelmista.
Näyttelyn maalaukset ovat pääosin Pinacoteca Tosio Martinengo -museosta Bresciasta, joka sijaitsee Pohjois-Italian Lombardiassa.
Aikakautena renessanssi on nykynäkökulmasta kiinnostava, koska se sijoittuu keskiajan ja uuden ajan saumakohtaan. Renessanssin vaikutuksia näkyy muuallakin kuin kuvataiteessa, jossa se tarkoitti erityisesti realistisempaa ihmisvartalon kuvaamista. Myös muut kuva-aiheet kuin uskonnolliset tulivat suosioon.
Renessanssin aikaan ja henkiseen ilmapiiriin sattui myös Martti Lutherin toiminta ja reformaation käynnistyminen. Kuten myös kirjapainotaidon synty.
Kansallismuseossa katsoja saa niin sanotusti vastinetta rahoilleen. Renessanssin vahva ja värikäs viesti pysyy mielessä pitkään. Sen verran väkevästä ja aikaa kestävästä taiteesta on kyse.
Renessanssi. Nyt! -näyttely on auki 15.1.2017 saakka Kansallismuseossa Helsingissä. Näyttelyyn liittyy oivaltavasti myös Hannu Palosuon maalausten näyttely History Never Sleeps. Palosuon taulut ovat moderneja versioita renessanssin aiheista.
Kuva: Kansallismuseo