Vanhan vitsin mukaan kulttuuri-ihminen vihaa rahaa, mutta käyttää sitä mielellään. Jotakin samaa on joskus ollut kristinuskon ja rahan suhteessa, mutta asiaa voi tarkastella myös syvällisesti, kriittisesti ja uusia näkökulmia pohdiskellen.
Juuri näin tekee Espoon emerituspiispa Mikko Heikka viime viikolla julkistetussa esseekokoelmassaan Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen? Kirjan tekstit käsittelevät aihetta eri näkökulmista.
Ensin pari sanaa kielestä. Heikka on vanhastaan tunnettu sujuvana kirjoittajana, mutta näissä esseissä hänen suomen kielensä kohoaa ajoittain poikkeuksellisen viehättäviin korkeuksiin. Esseisti vastaa myös lukijan mahdollisiin esteettisiin odotuksiin.
Mutta varsinainen herkku ovat tietenkin itse esseet kapitalismista uskon ja opin kannalta. Heikka lähtee liikkeelle Raamatusta ja toteaa, että Vanha testamentti on rahan teologian aarreaitta. Jo luomiskertomus viittaa teologiallaan siihen, että mikään luotu maailmassa ei voi olla pahaa – ei myöskään raha tai vauraus.
Uuden testamentin maailmassa asian kannalta on Heikan mielestä olennaista ymmärtää Palestiinan alueen sosioekonomista tilannetta.
Ylipäätään emerituksen esseissä matkataan halki kirkon ja taloushistorian, pysähtyen erityisesti merkittävien nimien Franciscus Assisilaisen, Martti Lutherin ja Adam Smithin kohdalle. Moni muukin mielenkiintoinen henkilö Sokrateesta
Max Weberiin pääsee Heikan luupin alle.
Jokamiehen taloushistorian perusteisiin voisi kuulua se, miten kirjassa käsitellään skotlantilaisen filosofin ja taloustieteilijän Adam Smithin tuoreinta perintöä. Meidän 2000-luvun ihmisten elämiseen ovat vaikuttaneet taloudenpidon varsin eri tavalla nähneet anglosaksit, valtion ja julkisen sektorin roolia markkinoilla korostanut John Maynard Keynes sekä talouselämän itsensä korjaavaa kykyä painottaneen uusklassisen koulukunnan apostoli Milton Friedman.
Heikka huomauttaa myös, että Adam Smithin kuuluisa talouselämän ”näkymätön käsi” ei ollut skottifilosofin ajattelussa mikään keskeinen teema. Sellainen siitä on kuitenkin myöhemmin tehty.
Tulevaisuuteenkin Heikka kurkistaa ja nostaa pöydälle automatisaation seuraukset: valtavien ihmisjoukkojen työt korvataan tulevaisuudessa koneilla. Tekoälyn nousu tuo sekin uusia uhkia, joita on aikaisemmin käsitelty lähinnä Terminator-elokuvissa.
Heikan esseiden yleisilmettä voisi kiittää vielä siitäkin, että toisin kuin jotkut muut 60-lukulaiset, emeritus ei lankea populistiseen markkinatalouden tai kapitalismin demonisointiin. Siksi pohdiskelun tuloksena on hyvää tekstiä siitä, miksi raha kiehtoo ja miksi uskonnot ovat kehittäneet suhteessa rahaan tuntemiamme ihanteita.
Teologisestikin voisi lopuksi sanoa, että raha on ihmisten elämän kannalta erinomainen renki – mutta sangen huono isäntä.
Mikko Heikka: Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen? Esseitä uskosta ja rahasta. Kirjapaja, 148 s.
Kuva: Matti Karppinen