Kolumni: Ei ilman pappia kriisialueelle

Pari viikkoa sitten vietettiin Savonlinnassa Suomen rauhanturvaajaliiton perinteiset kesäpäivät.

Useita satoja osanottajia kerännyt tapahtuma oli hieman historiallinenkin, sillä tänä vuonna on kulunut 60 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille vuonna 1956.

On myös 25 vuotta siitä, kun naisia ensimmäistä kertaa hyväksyttiin rauhanturvaajiksi. Tästäkin syystä mukana Savonlinnassa oli myös suomalaisten naisten vapaaehtoisen asepalveluksen äiti, entinen puolustusministeri ja myös YK:n Balkanin ihmisoikeusraportoijana toiminut Elisabeth Rehn.

Päivillä vietettiin myös ensimmäistä kertaa eri aikoina ja eri kriisialueilla rauhanturvatehtävissä palvelleiden sotilaspappien ja -diakonien tapaaminen. Kohtaamisessa oli mukana kenttäpiispa Pekka Särkiö.

Sotilaspapit olivat mukana jo siinä joukossa, joka nopeasti koottuna ja heikosti valmistautuneena lähti Suezille 1956.

Alan varsinaiset perinteet luotiin 1960- ja 1970-luvulla Kyproksella toimittaessa. Sittemmin sotilaspapit tai -diakonit ovat olleet mukana kaikkien suurehkojen suomalaisten sotilasjoukkojen mukana eri toimialueilla.

Sotilaspappeja on suomalaisissa joukoissa ollut jo 1600-luvulta alkaen ja heidän asemansa myös rauhanturvajoukoissa on jo perinteikäs.

Suomalainen rauhanturvaaja lähtee mihin vain, mutta ei mielellään ilman pappia. Näin se on mennyt.

Maailman monimutkaistuvissa ja vaikeutuvissa kriiseissä perinteinen rauhanturvaaminen on muuttunut kriisinhallinnaksi. Rauhanturvaajienkin riskit ja heidän kokemansa erilaiset paineet ovat lisääntyneet.

Tällaisessa maailmassa on hyvä, että suomalaisilla naisilla ja miehillä on kaukaisten maankolkkien kriisinhallintatehtävissäkin mahdollisuus tukeutua tarvittaessa myös papin tai diakonin apuun.

On olemassa kirkonvastaisia voimia, jotka tahtoisivat häätää papit asepukuisten joukosta. Mutta kokemus on osoittanut, että sellaiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Tai jos tietävät, he ovat tietoisesti väärällä asialla.

Kansankirkon pappien ja diakonien paikka on siellä, missä kirkon jäsenetkin palvelevat.

Autuaita ovat rauhantekijät.

Kuva: Jussi Rytkönen. Rauhanturvaajat tutkimassa reittiä ennen partioon lähtöä.

Lue myös:

Rauhanturvaajapapit ja -diakonit kesällä koolle Savonlinnaan

Rauhaa turvaamassa setripuun maassa

Edellinen artikkeliVenäjän television ykköskanava uutisoi Petroskoin pappeinkokouksesta
Seuraava artikkeliJari Jolkkonen: ”Kristinusko ja ihmisoikeudet osoittavat samaan suuntaan”