Ammatillinen koulutus muuttuu rajusti vuoden 2018 alusta. Istun työkseni pöydissä, joissa keskustelu käy kiivaana siitä, millaista koulutusta suomalainen ammattilainen tarvitsee. Keskustelukumppaneina ovat työmarkkinajärjestöt SAK:sta Akavaan, etujärjestöt MTK:sta EK:n ja poliitikkoja oikealta vasemmalle.
Kirkkoa ei ole näissä pöydissä näkynyt. Silti ammatillisen koulutuksen reformi tulee muuttamaan myös lastenohjaajien, virastohenkilöstön ja suntioiden koulutuksen, sekä vaikuttamaan kirkon ammatteihin hakeutuvien polkuihin.
Kirkon ammatillisen koulutuksen 37-sivuinen raportti vuodelta 2015 käsitteli aihettaan, ammatillista koulusta yhteensä noin kolmella sivulla. Tavoitteita, saati vaatimuksia siitä ei löydy, lukuun ottamatta hentoa toivetta yhteistyön tiivistämisessä henkilöstön täydennyskoulutuksessa.
Ammatillisen koulutuksen reformin myötä tutkinnot tulevat vähenemään ja muuttumaan joustavasti suoritettavaksi. Pappien kelpoisuuksista kirkko on opintoviikkoa myöten kiinnostunut. Onko kirkolla näkemystä, millä tutkinnolla ja osaamisella on pätevä vaikkapa perhetyöhön kirkossa? Mitkä ovat tulevaisuudessa ”riittävät teologiset ja kirkon työhön liittyvät opinnot”? Mikä on realismia tilanteessa, jossa tutkinnon saakin rakentaa aivan toisin, ja nykyiset tutut tutkinnot sulautuvat osaamisaloiksi?
Onko kirkolla visiota väyläopinnoista nuorisotyönohjaajaksi tai varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi? Kirkko tarvitsee kasvatuksen ammattilaisia, joilla on vahva pohja ammatillisen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tai lastenohjaajan opinnoista. Heille kannattaisi yhdessä oppilaitosten kanssa rakentaa nopea ja tehokas väylä kirkon työntekijäksi. Tällaisia väyläopintoja rakennetaan nyt metalli-, rakennus- ja merkonomipuolella kiivaasti. Kirkko voisi toimia etulinjassa ja vahvistaa sekä myös arvostaa käytännön osaamista.
Tulevaisuuden työntekijät harjoittelijoissa
Ammatillisen koulutuksen tutkinnonsuorittaja oppii jatkossa suuren osan ammatistaan työelämässä, myös kirkon ammatteihin aikovat. Kuka ohjaa, mitkä ovat kirkon resurssit? Onko työntekijöillä valmius ottaa vierelleen harjoittelija? Yrittäjät, jotka ovat panostaneet erilaiseen työpaikoilla oppimiseen, kertovat rekrytointihaasteiden helpottaneen. Olisiko aktiivinen ote työpaikoilla oppimisessa vastaus kirkon työvoiman riittävyyteen?
Useat työnantajat perivät vieläkin oppilaitoksilta korvauksia siitä, että opiskelijat pääsevät työssäoppimisjaksoille. Osa yrityksistä haluaa kantaa vastuuta tulevien ammattilaisten osaamisen kehittämisestä ja ovat luopuneet korvauksista. Mitäpä jos seurakunnat, kristilliset järjestöt ja kirkko näkisivät työssäoppimisen omana investointinaan? Hyvien harjoittelijoiden joukosta löytyy parhaita tulevia työntekijöitä.
Kristillisen taustan, kirkon ja herätysliikkeiden ylläpitämiä oppilaitoksia on Suomessa runsaasti. Ministeriön mukaan opetuksen järjestäjäverkko karsiutuu ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Monet oppilaitokset ovat jo nyt taloudellisissa vaikeuksissa ja ensi vuoden suuret säästöt todella haastavat. Itselleni tärkeää on, että edes osa oppilaitoksista, joilla on kristillinen tausta, uudistuu kestämään uuden lainsäädännön ja toimintatavan haasteet. Onko se tärkeä myös kirkolle?
Akateemisesti hapatettu kirkko
Tapasin puolisen vuotta sitten upeita ammatillisen koulutuksen kentällä työtä tekeviä oppilaitostyöntekijöitä. Virallisissa kirjoissa he ovat kirkon työntekijöitä, mutta he nimeävät itsensä edustamansa oppilaitoksen – vaikkapa Tampereen Tredun, Vantaan Varian tai Jyväskylän Jaon – nimen mukaan yhteisönsä työntekijöiksi. Näiden kirkon työtä tekevien ammattilaisten seurakunta löytyy ammatillisen oppilaitoksen sydämestä, tulevien kokkien, lvi-asentajien ja lähihoitajien opinahjosta.
Tuossa tapaamisessa eräs kirkon oppilaitostyötä tekevä kertoi, ettei ”akateemisesti hapatettu kirkko” ole ollut kiinnostunut ammatillisten oppilaitosten tulevaisuudesta tai työn kehittämisestä. Ymmärrän hyvin, että suuren muutoksen keskellä vaikeneminen tai hiljaisuus tulkitaan välinpitämättömyydeksi. Haluan uskoa, että tästä ei ole kyse.
Unelmieni kirkko kantaisi huolta ammatillisen koulutuksen uudistamisen suunnasta. Se tekisi sen sekä työnantajana, kristillisen taustan omaavien oppilaitosten, oman oppilaitostyönsä, mutta myös jäsentensä tulevaisuuden vuoksi.
Vielä on mahdollisuus vaikuttaa uudistuksen suuntaan. Ammatillisen koulutuksen lakiluonnos lähtee lausunnoille pian.
Kirjoittaja on pappi ja ammatillisen koulutuksen asiantuntija.
Kuva: Minerva Seppälä