Helsingin seurakuntayhtymässä on meneillään toimintakulttuurin muutoshanke. Määrällisenä tavoitteena on karsia kuluja 15 prosenttia kolmen vuoden aikana.
Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila, mitä kulttuurissa pitäisi muuttaa?
– Perinteiset seurakuntatyön muodot tavoittavat vain murto-osan ihmisistä, ja seurakuntalaisten kristityn identiteetti on usein ohut. Spontaani aktiivisuus ja pop up -kulttuuri haastavat kirkollisen hitauden. Työntekijäkeskeisyys on tuonut kirkkoon tärkeän osaamisen rinnalle myös etäännyttävää ammatillisuutta ja asiantuntijuutta. Toisaalta meidän tavallisten seurakuntalaisten vastuu maailmasta ja toisistamme on hämärtynyt. Meille ei tee hyvää olla toiminnan kohteena.
– Tarvitsemme asenteiden vallankumousta, joka muuttaa perinteiset roolit. Virkamieskirkon on aika astua kansalaisyhteiskuntaan ja korostaa rooliaan ruohonjuuritason vaikuttajayhteisönä.
Mitä tarkoittaa hankepapereissa esitetty ajatus, että Kirkko Helsingissä rakastuu seurakuntalaisiinsa, kaikkiin heistä.
– Muutosehdotuksen ensimmäiseen versioon on jäänyt kirkossa harmillisen tuttua organisaatio- ja työntekijälähtöistä kieltä, joka paljastaa muutostarpeen syvyyden. Kirkkohan olemme me, kaikki sen jäsenet. Kehen siis rakastumme, jos rakastumme seurakuntalaisiimme? Voimavarojen väheneminen on kirkolle myös mahdollisuus. Kun palkattuja työntekijöitä on entistä vähemmän, yhteisö tarvitsee ihan oikeasti kaikkia jäseniään.
Yhtenä osana hankkeessa on sakraalitilojen muuttaminen monitoimitiloiksi. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
– Suuret kirkkosalimme ovat tähän asti olleet etupäässä vain jumalanpalvelus- ja konserttikäytössä. Missä toimitiloja on jouduttu vähentämään, siellä on opittu käyttämään niitä luovasti. Olen nähnyt kirkkosaleissa myös lasten kerhonurkkia, kodikkaita olohuoneita tai ristiäisväkeä palvelevan juhlatilan rukouksen hengen lainkaan kärsimättä.
Seurakuntalaisille tehtiin toimintakulttuurin muutokseen liittyvä kysely verkossa. Kuinka moni vastasi ja mikä oli kyselyn anti?
– Vastaajia oli noin 1 500. Tulos myötäili muutosprosessimme ajattelua auttamisen, kristillisen kasvatuksen ja kohtaamisen vahvistamisesta. Painavia olivat myös ajatukset yhteisön elämän monimuotoisuudesta ja tilan tekemisestä seurakuntalaisille.
Koska tehdään toimintakulttuurin muutoksiin liittyviä päätöksiä?
– Kesäkuun alussa Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päättää muutoksen suurista linjoista. Tärkeintä on edistää uutta ajattelutapaa. Se on pitkä retki eikä se onnistu ilman, että uudistamme ensin tavan tehdä työtä ja toimia.
Olet saanut kovaakin palautetta vetämällä tätä hanketta yleisötilaisuuksissa ja Facebookissa. Miksi?
– Halusimme valmistella muutosta mahdollisimman avoimesti. Luottamushenkilöt ja työntekijät ovat vaikuttaneet näkemyksillään prosessin kulkuun. Kaikille tämä keskeneräisiä ajatuksia julkisesti esittelevä työtapa ei ole sopinut. Itse olen pitänyt rehellistä ja suoraa keskustelua ainoana vaihtoehtona.
– Puhe muutoksesta herättää monissa turvattomuutta: menetänkö työni, joudunko muuttamaan työtapaani? Silloin muutoksen mahdollisuudet hautautuvat uhkakuvien alle.
Mikä on muuttunut kolmen vuoden päästä helsinkiläisen seurakuntalaisen näkökulmasta?
– Kolme vuotta on lyhyt aika, mutta uneksin tästä: Olemme kirkkona nykyistä vahvempi vaikuttaja, koska myös seurakuntalaisten voimavarat on otettu entistä määrätietoisemmin käyttöön. Emme niinkään suunnittele ja kehitä vaan teemme ja tarjoudumme muiden toimijoiden tueksi. Emme puhu toivosta vaan jaamme sitä. Helsinkiläisellä on lämmin. Hän tietää, että kirkon ovi on auki ja siellä odottaa ihminen.
Kuva: Jukka Granström. Kaisa Raittila on Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja.