Essee: Pegida protestoi 
kristillisissä 
lainahöyhenissä

Saksa on ottanut Euroopan maista eniten turvapaikanhakijoita suojiinsa, mutta vieraanvaraisuus ei saa kaikkien kansalaisten kannatusta. Ulkomaalaisvastaisuus tiivistyy maahanmuuttoa ja islamia vastustavan Pegida-liikkeen syntysijoilla Saksin osavaltiossa, jossa pakolaisille tarkoitettu asunto tuhopoltettiin ja vihamieliset mielenosoittajat piirittivät pakolaisia kuljettaneen linja-auton.

Pegida-liikkeen näkemyksiin kuuluu kristinuskon ja islamin välinen vastakkainasettelu, jonka puitteissa islam näyttäytyy uhkana. Liikkeen nimi Patriotische Europäer gegen die Islamisierung des Abendlandes kääntyy suomeksi Isänmaalliset eurooppalaiset länsimaiden islamisoitumista vastaan. Tarkkaan harkittu nimi vetoaa tunteeseen ja oikeuttaa toimimaan islaminuskoisia vastaan määrittelemällä nämä koko Eurooppaa uhkaaviksi islamisteiksi.

Pienenä, noin 300–350 hengen liikehdintänä Itä-Saksan Dresdenissä vuoden 2014 loppupuolella alkanut Pegida on noussut eurooppalaiseksi toimijaksi. Sen innoittamia, suomalaisen Rajat kiinni -liikkeen protestin tapaisia mielenosoituksia pidettiin helmikuun alussa yli kymmenessä kaupungissa eri puolilla Eurooppaa.

Saksan evankelinen ja katolinen kirkko tuomitsevat Pegidan arvopohjan näennäiskristilliseksi. Liikkeessä näkyy vain kristillisyyden pinta kulttuurin tuotteena, eikä se kestä tarkastelua kristillisen etiikan valossa. Joissakin mielenosoituksissa katseita on kerännyt Saksan lipun väreissä symbolina käytetty risti. Mielenosoituksia on järjestetty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden paikkojen, kuten Kölnin tuomiokirkon edessä. Kölnissä kirkko otti etäisyyttä liikkeeseen sammuttamalla tuomiokirkon iltavalaistuksen sen kannattajien osoittaessa mieltä kirkon edustalla.

Vaikka kirkkojen virallinen kanta on Pegida-kriittinen, kaikki kirkkoon kuuluvat eivät vastusta liikettä. Seurakuntalaisten joukosta löytyy niitä, jotka uskovat Pegidan olevan oikealla asialla. Tunnetuin kirkkoon tiiviisti liittyvä Pegida-myönteinen julkisuuden henkilö lienee oikeistopopulistisen viikonvaihteessa osavaltiovaaleissa menestyneen AfD-puolueen toinen puheenjohtaja Frauke Petry. Hän on papin vaimo ja neljän lapsen äiti. Tosin Petryn viimeisimmät täräytykset siitä, että omin luvin Saksaan yrittäviä pakolaisia pitäisi tiukan paikan tullen vaikka ampua, saivat hänen puolisonsa Sven Petryn sanoutumaan irti vaimon poliittisista linjauksista. Pariskunta on myös muuttanut erilleen.

Evankelisen kirkon johtava piispa Heinrich Bedford-
Strohm puolestaan tuntuu suhtautuvan Pegidan kannattajiin kärsivällisesti, kuin eksyneisiin lampaisiin. Piispa korostaa toimivan keskusteluyhteyden tärkeyttä. Vain pureutumalla ulkomaalaisvastaisuuden syihin voidaan ratkaista ongelmia ja luoda suvaitsevaista ilmapiiriä.

Kielloilla ei voida muuttaa asenteita ja tunteita. Pegida-liikettä analysoinut politiikantutkija professori Hans Vorländer sanoo poliitikkojen ja median ankarin sanakääntein julistamien tuomioiden tuoneen Pegidalle vain lisää kannattajia. Piispa Bedford-Strohm muistuttaa, että vihamielisyys johtuu usein pelosta. Nopeasti muuttuva maailma pelottaa monia, eivätkä kaikki pysy vauhdissa mukana. Kun huoli omasta pärjäämisestä painaa, voivat turvapaikanhakijat tuntua kilpailijoilta.

Uhkakuvat eivät kuitenkaan ammenna vain materiaalisista huolista, vaan myös yleiseen turvallisuuteen liittyvistä peloista. Pystyvätkö maahanmuuttajat, etenkin miehet, länsimaista normistoa noudattavaan sukupuolten väliseen kanssakäymiseen? Kysymys pyörii Saksan julkisessa keskustelussa suoraan ja epäsuorasti Kölnissä uudenvuoden yönä tapahtuneen monen sadan miehen voimin toteutetun naisten seksuaalisen ahdistelun jälkeen.

Laajemmin kysymys liittyy auttamisen problematiikkaan. Keitä meidän kuuluu auttaa ja miksi? Kölnissä naisia ahdistelleen miesjoukon teot vaikeuttivat kaikkien turvapaikanhakijoiden tilannetta tehden näistä potentiaalisia pahantekijöitä.

Vastakkainasettelu taas sopii kuin valettu Isisin sotaisaan maailmankuvaan, joka ei hyväksy islamin ja muiden uskontojen rauhallista rinnakkaiseloa. Islamin uskostakin järjestö suvaitsee vain oman näkemyksensä mukaisen tulkinnan.

Kristittyjen solidaarisuus pakolaisiksi päätyneitä muslimeja kohtaan hiertää Isisin ideologista uskottavuutta. Muslimien epäily ja syyttäminen pahantekijöiksi sopii järjestön tarkoituksiin paljon paremmin, samoin kuin Pegidan tarkoituksiin. Ääriliikkeet hyötyvät äärimmäisistä tilanteista. Kristinusko taas velvoittaa lähimmäisenrakkauteen.

Kuva: Jens Meyer/ AP / Lehtikuva. Saksan lipun väreillä koristeltu risti oli mukana Dresdenissä järjestetyssä Pegidan mielenosoituksessa. Saksan kirkot tuomitsevat järjestön arvopohjan näennäiskristilliseksi.

Kirjoittaja on Saksassa asuva toimittaja. Essee on julkaistu myös tänään ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Edellinen artikkeliHarva jättää jäähyväiset papinpuvulle – syynä usein toiseen kirkkokuntaan liittyminen
Seuraava artikkeliSyntyykö reformaation merkkivuodeksi Luther-olutta?