Vuosina 1918–1939 Viroon suuntautuneiden suomalaisten kirkollisten yhteyksien henkisenä pohjavireenä oli kansallinen herätys, joka nosti myös heimokansat huomion kohteiksi, todetaan Jukka Yrjölän väitöskirjassa.
Maiden itsenäistyminen loi edellytykset kirkollisten yhteyksien syntymiselle ja kehittymiselle. Väitöstutkimuksen mukaan ensimmäiset yhteydet syntyivät lähetystyön, NMKY:n, Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton ja lestadiolaisen uusheräyksen toimesta. Yhteyksien motiivit eivät olleet kuitenkaan täysin yhtenäisiä.
− Lähetysseuran ohella NMKY:n, rautatieläistyön ja pyhäkoulutyön yhteydet nousivat toiminnallisista lähtökohdista. Lestadiolaisen uusheräyksen yhteydet olivat puolestaan herätysliiketaustaisia. Samaa voi sanoa 1920-luvun lopulta alkaen myös ylioppilaiden ja Suomen Nuorten Kristillisen Liiton yhteyksistä, joissa kotoperäisen herännäisyyden vaikutukset yhdistyivät ajassa liikkuneeseen hallesbyläiseen herätykseen, Yrjölä tiivistää.
Yrjölän mukaan kirkollisen heimoyhteyden symboleiksi nousivat yhteiset juuret, verisukulaisuus, kulttuuriperintö, kansojen kärsimys ja evankelinen usko. Varsinaisesta heimotyöstä erillisen osan Viro-yhteyksissä muodosti Herättäjä-Yhdistyksen työ Viron Inkerissä.
Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuva väitöskirja Uskon silta Suomenlahden yli – Suomalaisten kirkolliset yhteydet Viroon vuosina 1918–1939 tarkastetaan perjantaina 26. helmikuuta Helsingin yliopistossa.