Hindulaisuuteen ja Intiaan perehtynyt elokuvaohjaaja Taavi Kassila on julkaissut uuden kirjan Nasaretin miehen salaisuus (Gummerus). Kirjassa käsitellään myös Jeesuksen väitettyjä nuoruusvuosia Intiassa.
Intiassa? Melkoinen väite, mutta raamatuntutkimuksen mukaan se on vailla kaikkea todellisuuspohjaa.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjaston informaatikko ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski toteaa intialaisen Jeesuksen olevan 1800-luvun lopulla Euroopassa syntynyt legenda tai teoria.
Sen pääongelma on täydellinen liittymättömyys tunnettuihin Jeesus-lähteisiin.
– Koko juttu on silkkaa spekulaatiota. Todellisuudessa meillä ei ole mitään Jeesuksen Intiassa asumiseen tai intialaisuuteen liittyviä lähteitä, Myllykoski sanoo.
Tällaisen toisenlaisen Jeesuksen rakentaminen tapahtuu Myllykosken arvion mukaan siten, että poimitaan evankeliumeista esimerkiksi joitakin sellaisia kohtia, jotka näyttäisivät olevan paralleelisia buddhalaisuuden kanssa.
– Todellisuudessa Jeesus sijoittuu ajanlaskumme alun juutalaisen lopunajan odotuksen historian sosiaaliseen ja poliittiseen kontekstiin. Siinä oma juutalainen identiteetti oli Jeesuksellekin kaikki kaikessa, Myllykoski kuittaa.
Esimerkiksi internetistä helposti löytyvän tarinan mukaan Jeesus Nasaretilainen olisi viettänyt nuoruudessaan 18 vuotta Intiassa. Siellä ”Guru Jeesus”, tai intialaisittain ”Issa” olisi perehtynyt buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen.
Analogioista ei päästä eroon
Länsimaissa kuuluisan Jeesus-tutkimuksen historian Geschichte der Leben-Jesu-Forschung vuonna 1906 koonnut saksalainen lääkäri, muusikko ja luterilainen teologi Albert Schweitzer (1875–1965) pohtii teoksessaan myös intialaisen tai buddhalaisen Jeesuksen tarinaa.
”Vaikka kuinka fantasioitaisiin, ei ole mitenkään mahdollista osoittaa buddhalaisuuden suoria vaikutteita Jeesuksen ajatteluun. Sinänsä ei tosin ole mahdotonta, ettei buddhalaisuus olisi jollakin epäsuoralla tavalla vaikuttanut myöhäisjuutalaisuuteen tai Jeesukseen, tunnetaanhan buddhalaisuuden vaikutukset babylonialaiseen ja persialaiseenkin kulttuuriin. On kuitenkin toteen näyttämätöntä ja mahdotonta ajatella, että Jeesuksen opissa selvästi näkyvä uudestisyntymisen käsite olisi syntynyt buddhalaisuuden vaikutuksesta”
Schweitzer toteaa kirjassaan myös, että tietyistä analogioista ei näissä yhteyksissä päästä koskaan eroon. Hän mainitsee itseään edeltäneiden raamatuntutkijoiden, muun muassa Ernest Renanin (1823–1892) pohdiskelleen esimerkiksi Jeesuksen vertauksille vastaavia vertauksia buddhalaisessa perinteessä.
Käännös Schweitzerin teoksesta: Jussi Rytkönen