Pitääkö synnistä puhuminen nuorille lopettaa vai pitäisikö siitä puhumista pikemminkin lisätä?
Jumalanpalveluksissa viesti armollisuudesta puhuttelee kaikkia ihmisiä, mutta etenkin nuoria. Vanhemmat ihmiset arvostavat syntisyydestä muistuttamista, mutta nuorissa syntipuhe ei saa enää vastakaikua. Tieto on peräisin kyselystä, joka tehtiin viidessä jumalanpalveluksessa eri puolilla. Kyselyyn vastasi 202 ihmistä.
Kyselyn mukaan nuorten ja nuorten aikuisten uskoa vahvistaa etenkin se, että jumalanpalvelus korostaa Jumalan armahtavaisuutta sekä saarnan kokeminen henkilökohtaisena. 36–50-vuotiaiden uskoa voimistaa jumalanpalveluksen armahtavaisuuden ohella puolestaan se, että tilanteessa on mahdollisuus seurakuntalaisten kohtaamiselle. 51–64-vuotiaille eniten uskoa vahvistava tekijä on edellisistä poiketen se, että saarna muistuttaa ihmisen syntisyydestä. Myös yli 65-vuotiaat pitävät tärkeänä syntisyydestä muistuttamista.
– Minulle itselleni nousi puhuttelevimpana esiin se, miten vahvasti kaikissa ikäluokissa armon sanoma koetaan vaikuttavaksi, Helsingin yliopiston kirkkososiologian ma. professori Kati Niemelä sanoo.
Ikäryhmien välillä on kuitenkin myös selviä eroja.
– Se näkyy selkeästi, että nuorimmissa ikäluokissa synti ei puhuttele. Se ei ole sellaista kieltä, jota nuoret ymmärtävät.
Syntiä vai kelpaamattomuutta?
Saarnaa synti synniksi, näytä sitten armon vilaus, laulaa Jaakko Löytty. Tämä ei enää päde nuoriin, vai päteekö? Kati Niemelä nostaa esiin toisen sanan: kelpaamattomuus. Jos synti ei herätä nuorissa vastakaikua, kelpaamattomuus herättää.
– Samoista asioista siinä puhutaan, eli että ihminen ei ole yksin kelpaava Jumalalle vaan tarvitsee armoa, hän muistuttaa.
Kirkkohallitun kasvatuksen ja perheasioiden apulaisjohtaja Jarmo Kokkonen on rippikoulutyön asiantuntija. Kokkonen painottaa, ettei puhe synnistä ole käynyt vanhanaikaiseksi tai poistunut kristinuskon viitekehyksestä.
– Kyllä synnintunnustus ja -päästö ovat edelleen omilla paikoillaan ripareiden jumalanpalveluksissa.
Kokkosen mukaan käsitys synnistä elää ajassa. Perinteisesti synti on mielletty pahoiksi teoiksi tai tekemättä jättämisiksi ja laiminlyönneiksi.
– On tärkeä nähdä lasten ja nuorten parissa myös se, että synnin seurausta ja todellisuutta voi olla omanarvontunnon puuttuminen tai vaikeus arvostaa omaa itseä. Nämä ovat toisaalta asioita, jotka liittyvät enemmän häpeän kulttuuriin kuin varsinaiseen syyllisyyteen, Kokkonen sanoo.
Nuorten armahtavaisuuden jano voi Kokkosen mukaan kertoa siitä, että he haluavat, että heitä kohdeltaisiin kunnioittaen ja tasavertaisesti.
Samoilla linjoilla on pappi, psykoterapeutti ja perheterapeutti Iiro Leino. Hän muistuttaa, että nuorilla voi olla kovia paineita harrastusten ja koulun suhteen.
– Nuoret kaipaavat armollisuutta suhteessa omaan itseen sekä sitä, että heihin suhtauduttaisiin armollisemmin. Nuori pohtii, kelpaako hän, tuleeko hän kohdatuksi ja pystyykö hän luomaan ympäristöönsä suhteen, jossa voi olla oma itsensä.
Leino kuitenkin muistuttaa, että synti liittyy velvollisuuteen toimia epäitsekkäästi lähimmäisiä kohtaan. Puhutaan omantunnon äänestä. Tällainen pohdinta ei Leinon mielestä ole nuoria vieraannuttavaa. Pisto sydämessä herättää niin nuoret kuin vanhatkin miettimään oikeaa ja väärää.
– Miten eri tilanteissa voisi tiedostaa sen, toimiiko ainoastaan tavoitellen omaa etuaan vai myös muut huomioiden ja epäitsekkäästi.
”Kirkossa pelätään synnistä puhumista”
Kati Niemelän mukaan vanhempia ihmisiä synnistä puhuminen puhuttelee jo siksi, että asia on tuttu. Mitä enemmän tuttuja elementtejä jumalanpalveluksessa on, sitä enemmän se tuntuu omalta.
Jarmo Kokkonen ajattelee samoin.
– Toisaalta en yhtään epäile, etteivätkö vanhemmatkin ihmiset samalla tavalla kaipaisi oman itsen arvostusta ja kunnioittamista kuin nuoret, Kokkonen sanoo.
Ikääntyminen voi vaikuttaa ihmiseen niin, että hän alkaa pohtia elettyä elämää ja sitä, ovatko omat valinnat olleet oikeita.
Iiro Leinon mielestä saarnassa pitäisikin huomioida kaikenikäiset ihmiset.
– Suhteessa Jumalaan on koko ajan läsnä kaipuu armoon, mutta samalla pelko Jumalaa kohtaan. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan kaksi uskon ulottuvuutta, jotka ovat samanaikaisesti läsnä. Jumalaa pitää pelätä ja samaan aikaan voi kokea, että Jumala on armollinen.
– Pelko on hyvä asia. Se myös hillitsee tahtoamme toimia eri tilanteissa itsekkäästi, Leino sanoo.
Kati Niemelän mukaan vanhemmissa ikäluokissa saarna koetaan ylipäänsä merkityksellisempänä asiana kuin nuoremmissa. Nuorille tärkeää on useiden tutkimusten mukaan musiikki. Rippikoulukyselyt osoittavat, että mitä enemmän opetuksessa käytetään musiikkia, sitä voimakkaammin se koetaan hengellisesti merkityksellisenä.
Niemelän mielestä jumalanpalvelusta ei pitäisi yrittää kohdentaa kaikille. Jos messu kohdistetaan erityisesti jollekin tietylle ikäryhmälle, lopputulos voi lopulta puhutella paremmin kaikkia jumalanpalvelukseen osallistuvia iästä riippumatta.
– Jos yritetään puhutella kaikkia, jumalanpalvelus voi liikkua niin väljällä ja yleisellä tasolla, ettei se puhuttele ketään, Niemelä tiivistää.
Iiro Leino puhuisi kirkossa myös nykyistä rohkeammin synnistä.
– Jotenkin kirkossa pelätään sitä, että jos puhutaan synnistä tai Jumalasta, että joku suuttuu. Kun ihminen tulee kirkon tilaisuuteen, hän ottaa sen riskin, että siellä voidaan puhua synnistä. Ainakin itselläni on kokemus, että ihmiset hakevat kirkossa aika perinteistä uskon sanoittamista, jossa puhutaan synnistä ja armosta. Kirkon perussanomasta. Sehän on kirkon tehtävä.
Kuva: Minerva Seppälä