”Oman ruumiin viisaus ja kertomisen elämää hahmottava voima ovat mukanamme, kun muodostamme merkityksiä ympärillä olevasta maailmasta, toisista ihmisistä ja itsestämme”, sanoo teol.lis. Terhi Törmä, jonka väistökirja Oma ruumis ja kerronnan kaari tarkastetaan Helsingin yliopistossa.
Törmä tutkii merkityksen muodostumista Maurice Merleau-Pontyn (1908–1961) ruumiinfenomenologisen ja Paul Ricoeurin (1913–2005) narratiivisen imaginaatiokäsityksen mukaan.
”Usein emme edes kiinnitä huomiota siihen, että meissä on kerronnallista ja ruumiillista kykyä kuvitella. Nämä kaksi näkökulmaa merkitykseen täydentävät ja edellyttävät toisiaan. Erityisesti näin on uskonnollisen merkityksen alueella, missä ruumiin tasolla koettu ja kerronnan kaaressa välitetty lomittuvat yhteen”, Törmä sanoo.
Törmän mukaan Ricoeurin hermeneuttinen fenomenologia sisältää ajatuksen elämän halusta tulla kerrotuksi. Kerronnan myötä elämästä tulee merkityksellistä ja omaa.
Ricoeurin ajattelussa kerronta toteutuu kaarena, joka alkaa keskeltä elämää ja löytää hahmon kertomuksena.
”Yhtä lailla fiktiiviset kuin todellisuuteen perustuvat kertomukset ovat tärkeitä elämän hahmottajia. Olennaista on se, ettei kertomus jää vain tekstiin, vaan kohtaa lukijan ja tämän oman maailman. Lukutapahtumassa lukija kulkee tekstin maailman läpi sillä seurauksella, että kokemus muuttaa jollain tavalla hänen omaa olemistaan”, Törmä kuvailee.
”Parhaimmillaan kertomus haastaa ihmisen kuvitteellisiin muunnelmiin omasta elämästään, toiminnastaan ja asenteistaan. Kertomisen liittyminen toiminnan maailmaan edellyttää kuitenkin ruumiillisuuden lähtökohtaa.”
Terhi Törmä väittelee 5.12. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa systemaattisen teologian alaan kuuluvasta aiheesta Oma ruumis ja kerronnan kaari – Merkityksen muodostuminen Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologisen ja Paul Ricoeurin narratiivisen imaginaatiokäsityksen mukaan. Vastaväittäjänä on dosentti, piispa Björn Vikström, Åbo Akademi, ja kustoksena professori Virpi Mäkinen.