Laxmi Shrestha tekee vammaisia tukevaa työtä Nepalissa. Hän vieraili Suomessa syyskuussa Suomen Lähetysseuran kutsumana.
Olet Katse eteenpäin -järjestön kummityön koordinaattori. Millaista vammaisten ihmisten elämä on yleensä Nepalissa?
– Nepal on köyhä ja alikehittynyt maa, ja kaikki terveyteen liittyvät asiat ovat ongelmallisia. Kaikki terveetkään eivät pääse kouluun, saati sitten sairaat. Ihmiset ajattelevat, että vammaisena syntyminen tai vammautuminen johtuu edellisessä elämässä tehdyistä asioista. Varsinkin maaseudulla vammaisia piilotellaan kotona eikä heitä lasketa ulos. Vammaisten saaminen kouluun on myös rahallisesti mahdotonta, sillä vanhempien täytyy mennä töihin, eikä heillä riitä aikaa, energiaa eikä mahdollisuuksia järjestää vammaiselle lapselle hoitoa.
Miten Katse eteenpäin -järjestö toimii vammaisten hyväksi?
– Suomen Lähetysseura, joka on yhteistyöjärjestömme, sekä muut kansainväliset järjestöt ovat mahdollistaneet sen, että vammaisille voidaan järjestää koulutusta. Välitämme tietoa esimerkiksi siitä, että vammaisilla on samanlaiset oikeudet elämästä iloitsemiseen, opiskeluun ja avioliittoon kuin kaikilla muillakin. Olemme pystyneet tarjoamaan noin tuhannelle vammaiselle koulutusta. Teemme myös asenteita muokkaavaa vaikuttamistyötä. Vammaiset voivat esimerkiksi itse tehdä radio-ohjelmia. Koulutamme myös erilaisia ammattitaitoja, esimerkiksi ompelukoneompelua, sikojen ja vuohien hoitoa sekä kalastusta.
– Kaiken tällaisen työn kautta vammaiset ja heidän perheensä voivat ymmärtää, että he ovat arvokkaita ja he voivat vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös se asenne, että vammaisuus olisi edellisen elämän syntien tulos, on hiljalleen väistymässä.
Mihin etnisiin ryhmiin tai uskontokuntiin auttamanne ihmiset kuuluvat?
– Autettavat kuuluvat eri etnisyyksiin ja uskontoihin. Suurin osa autettavistamme on kastittomia, mutta jos ylempiin kasteihin kuuluva tarvitsee myös apuamme, emme jätä häntä huomiotta.
Miten ihmiset Nepalissa suhtautuvat työhönne?
– Tarjoamme koulutusta lapsille lähinnä ulkomaisilta järjestöiltä tulleiden varojen avulla, joten monet vammaisten vanhemmat ajattelevat, että vammaisista huolehtiminen on kansalaisjärjestöjen tehtävä eikä heidän. He saattavat ajatella, etteivät halua vammaista lasta takaisin, vaan jättäisivät tämän järjestön hoiviin. Pitkäjänteisen vaikuttamistyön kautta myös Nepalin valtio on kuitenkin alkanut antaa pientä tukea vammaisten kouluttamiseen, ja ihmisten asenteet ovat alkaneet hiljalleen muuttua, koska myös valtio tukee vammaistyötä.
Mitä olet havainnut vierailusi aikana vammaistyöstä Suomessa?
– Suomessa vammaiset ovat niin hyvässä asemassa, etteivät he itsekään ajattele olevansa vammaisia. Jos lapsi syntyy vammaisena, tämä saa tukea ja apua jo sairaalassa. Vammaiset tietävät, että he saavat koulutusta ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisössä.
– Olen täällä oppinut myös sen, että Nepalissa vammaisten lasten vanhempien tulisi osallistua enemmän lasten auttamiseen. Heidän täytyy ymmärtää lapsensa arvo, sillä lapsen tuki tulee ennen muuta kotoa eikä koulusta. Haluan kiittää Suomea ja Suomen Lähetysseuraa kaikesta avusta, jota järjestömme on saanut.
Kuva: Matti Karppinen