Helsingin yliopiston globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessori Ville Päivänsalo kirjoittaa Kotimaa-lehden artikkelissaan kristillisistä arvoista ja niiden lähtökohdista, muun muassa kymmenestä käskystä..
”Suuri osa kristillistä arvoista periytyy muinaisjuutalaisista tekstikokoelmista. Luomiskertomusten ohella kristillisten arvojen tärkeimmäksi perustaksi mielletään vastikään orjuudesta vapautetulle erämaakansalle annetut kymmenen käskyä”
Päivänsalo kysyy, onko puhe kymmenestä käskystä kuitenkin käynyt nykyajan näkökulmasta liian ankaraksi?
”Sopisiko meille kenties paremmin puhua kymmenestä arvosta? Tuskin sentään. Vai onko riittävää sanoa, että murhaaminen ei sovi arvoihini? Kyllä kai elämää perustavalla tavalla suojelevien käskyjen on oltava käskyjä tänäkin päivänä.”
Päivänsalo muistuttaa, että jo Jeesus siirsi Mooseksen lain tulkinnan painopistettä oleellisesti kiteyttämällä sen kokonaisuudessaan rakkauden kaksoiskäskyyn, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
”Ihmisten välisten suhteiden osalta kristillisen etiikan ytimeen jäi siten yksi käsky ylitse muiden, kultainen sääntö.”
Kymmentä käskyä ei Päivänsalon mukaan ole kristillisessä perinteessä yritetty noudattaa aivan kirjaimellisesti edes alun perin.
”Jeesus itse tulkitsi sapattikäskyä joustavasti. Kyseiset käskyt voivat sen sijaan osaltaan tukea kaikissa yhteiskunnissa tarvittavaa, elämää suojelevaa oikeudenmukaisuutta.”
”Luterilaisessa perinteessä sekä kymmenen käskyä että kultainen sääntö on tulkittu osaksi samaa, luomisessa lahjoitettua ja kaikkien ymmärrettävissä olevaa luonnollista moraalilakia. Aikojen saatossa tämä etiikka on kietoutunut paljolti yhteen antiikin suurten filosofien hyve-etiikan kanssa”, Päivänsalo toteaa.
Niukan ajan arvot
Päivänsalon kirjoitus on otsikoitu Epävarma aika muuttaa arvoja.
Hänen mukaansa aikojen muuttuminen entistä epävarmemmiksi voi siis olla avuksi perinteisille arvoyhteisöille.
”Esimerkiksi Ruotsin ja Suomen luterilaiset kirkot ovat kuitenkin muodostuneet osittain maallis-järjellisten arvojen edustajiksi. Siten ne eivät suinkaan välttämättä lukeudu mahdollisen niukkuuden aikakauden nousijoihin. – Kuitenkin juuri silloin, kun niukat ajat mahdollisesti ryydittävät arvomaailmojen ongelmallisia äärimuotoja, voi korostua järjellisten uskontotaustaisten arvojen tärkeys.”
Lue Ville Päivänsalon koko kirjoitus 16.4. ilmestyneestä Kotimaasta.