Pääsiäisaamuna tyhjä hauta on lepopaikka

– Olemme saapuneet Karitsan kylkihaavalle. Seurakunta pitää siinä seurat. Se on heille huone ja maja. Paimen johtaa lauman omaan kylkihaavaansa kylmän yön tullen, Jouko M.V. Heikkinen saarnaa tänään Halsuan seurakunnan jumalanpalveluksessa.

Hän lainaa Elias Laguksen vuonna 1790 suomentamia Siionin Wirsiä, joiden sanoituksissa kerrotaan mitä kaikkea Kristuksen kylkihaava kristitylle merkitsee.

– On autuasta päästä kylkihaavaan, sillä se avaa tien Jeesuksen sydämeen. Siellä voi istua perkeleeltä piilossa, se on vapaakaupunki ja sielun viimeinen satama. Matkamies voi levähtää siellä ja pitää puolensa kaikkea hätää vastaan. Haavasta juokseva vesi pesee sielun puhtaaksi.

Iloa käärinliinoista

Kylkihaavasta vuosi verta myös käärinliinoihin, jotka löytyivät ylösnousemuksen aamuna tyhjästä haudasta. Myös Pietari ja Johannes näkivät liinat tyhjässä haudassa.

– Pääsiäisenä käärinliinoilla oli tärkeä todistajan tehtävä.

Mutta mitä niille tapahtui ylösnousemuksen jälkeen? Evankeliumit eivät sitä mainitse, mutta 800-luvulla eläneellä itäsyyrialaisella piispa Ishodadilla on asiasta jotakin kerrottavaa.

– Piispa Ishodad kirjoitti Johanneksen evankeliumin selityksessään, että käärinliinat annettiin Joosef Arimatialaiselle. Se kuului hänelle haudan omistajana. Pietari taas otti hikiliinan.

Liinojen myöhempiä vaiheita ei tunneta, vai tunnetaanko sittenkin? Heikkinen kertoo Torinon käärinliinoista, joihin on painautunut kaksi miehen kasvokuvaa.

– Tutkimus on osoittanut, että liinat ovat peräisin Jeesuksen ajan Israelista. Herramme on piirtänyt oman kuvansa käärinliinoihin.

Heikkinen painottaa, että uskomme Jumalan ihmeeseen ei riipu käärinliinoista, mutta saamme niistä iloa.

– Kun katson käärinliinasta välittyvää kuvaa, muistan Jeesuksen kuolinhetkeä. Noissa kuvissa näen omankin kuvani. Näen Jumalaan luottavan ja turvaavan sydämen, joka lausuu: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Jeesus on minun puolestani kuollut ja minun kuolemassani luottanut Isään. Noin turvallisesti minäkin saan kohdata oman kuolemani.

Toisessa kuvassa kirkkoherra näkee itsensä perillä Jumalan luona.

– Siellä minä lausun iloiten: ”Jumala, sinä teit tämän. Minä ylistän sinun hyvyyttäsi.” Tämän jälkeen menen kiireesti rakkaitteni luokse, eikä mitään surua eikä pahaa enää ole. Jeesuksen tyhjä hauta on myös oma lepopaikkani. Se on tyhjä. Olen jo noussut haudasta!

Ensimmäisen pääsiäispäivän raamatuntekstit ja virret löydät täältä.

Kuva: Kalevi Mustonen
Rukousveljistö

Edellinen artikkeliMunat, tiput ja puput – Mitä löytyy symbolien takaa?
Seuraava artikkeliToisena pääsiäispäivänä Jeesus toivottaa rauhaa