Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen kertoi Kallion kirkossa keskusteluilloista, joissa hän on ollut eri kaupunginosissa. Hänen kokemuksensa mukaan mukavimmat keskusteluillat ovat olleet ei-hyväosaisten alueella.
– Suvaitsevaisuutta ja toisen hyväksymistä on jotenkin enemmän kuin parempiosaisten alueella, hän sanoi.
Kirkkoherra Teemu Laajasalo haastatteli tänään torstaina Kallion kirkossa ylipormestari Pajusta ja Helsingin piispaa Irja Askolaa.
Jussi Pajunen kuvasi keskustelun aluksi kirkkojen arkkitehtonista merkitystä. Hän kutsui kirkkoja aikansa wau-arkkitehtuuriksi.
– Seurakunta on ollut edelläkävijä siinä ymmärryksessä, joka koskee valonkäyttöä. Ei riitä, että on kaunis kirkko, vaan se pitää osata tuoda esiin pimeällä, Pajunen sanoi ja viittasi Helsingin tuomiokirkon valaistukseen.
Laajasalo kertoi, että Kallion seurakuntaan on tehty seurakuntalaisen aloite, jossa myös Kallion kirkon tornia haluttaisiin valaista nykyistä paremmin.
Piispa Irja Askola puhui kirkosta ihmisen valona teologisella tasolla.
Hän totesi, että kirkosta voi erota, mutta kristillisestä kulttuurista ei niinkään. Kirkko on esimerkiksi läsnä, kun mietimme tapaa, jolla ihmiset yhä ajattelevat eettisistä kysymyksistä. Se on yhtä lailla keskellä kylää esimerkiksi silloin, kun kaupungin sosiaalityöntekijät ja diakonit etsivät yhdessä ratkaisuja ongelmiin tai kun naapuri auttaa naapuriaan.
Jussi Pajunen kertoi saavansa joskus viestejä, ettei kaupungin pitäisi tehdä vain yhden kirkon tai seurakunnan kanssa yhteistyötä. Hän itse on kuitenkin yhteistyön kannalla ja katsoo, että kaupungissa pitää olla tilaa kaikille. Hänen mukaansa perinteitä pitää kunnioittaa eikä edetä hetken mielijohteiden mukaan. Pajusen mielestä yhteistyön tekemistä määrittelevät sen vaikuttavuus ja se että se auttaa ihmisiä.
Yleisön joukosta Pajuselta ja Askolalta kysyttiin suurinta uhkaa oman työn kannalta. Jussi Pajunen nimesi kielteisen segregaation eli sen, että kaupungin alueista tulee epätasa-arvoisia esimerkiksi sosiaalisesti tai tulotasoltaan. Maailmalla on esimerkkejä alueista, joista on tullut asumiskelvottomia ghettoja. Näin ei ole Suomessa, mutta tätä vastaan on tehtävä työtä hyvissä ajoin.
Irja Askola piti suurimpana uhkana kirkon ihmisten liiallista sisäänpäin kääntymistä ja itsekkyyttä.
Jussi Pajunen kertoi tuntevansa ylipormestarina usein yksinäisyyttä eri ongelmien keskellä. Hänen mukaansa häntä kantaa kuitenkin kaupungin hyvä organisaatio ja työntekijöiden sitoutuneisuus. Askola taas sanoi, että kirkossa käyvien ihmisten esirukous piispan puolesta on kuin vitamiinia hänelle.