Magiaan on suhtauduttu kristinuskon piirissä perinteisesti kielteisesti. Vanhassa testamentissa magiaa on kuitenkin paljon, sanoo Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen.
Nissinen puhui Vanhan testamentin magiasta Eksegetiikan päivässä Helsingissä torstaina 5. helmikuuta. Hän huomautti, että magialla on edelleen ”etova kaiku”. Sitä tekevät muut, mutta emme me.
– Maagikoksi tunnustautuvia ihmisiä on varmaan tässäkin salissa aika vähän. Minä olen pappi ja jätän teille sen arvioinnin, että olenko sen takia myös maagikko, Nissinen sanoi.
Hän muisteli luennolla lukion uskonnon oppikirjaa, jossa magia erotettiin uskonnosta uskontoa alempiarvoisena. Nykytiede ei kuitenkaan arvota magiaa huonoksi tai hyväksi. Vanhassa testamentissa magiaan suhtaudutaan Nissisen mukaan välillä torjuvasti mutta toisinaan myös hyväksyen tai neutraalisti.
– Magia on aktiivista hyödyn tai vahingon aikaansaamista jumalallisella avulla. Magiaan liittyy lähes aina joku materiaalinen tai vähintään verbaalinen symbolielementti, ja se on useimmiten rituaalista toimintaa, Nissinen määritteli.
Tässä kolme poimintaa Vanhan testamentin magiasta. Esimerkit on poimittu Martti Nissisen luennolta.
1. Kun. 17:17–24: Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa Elia herättää sarpatilaisen lesken pojan henkiin ojentautumalla kolmesti pojan ylle ja rukoilemalla.
2. Kun. 2:23–25: Toisessa kuninkaiden kirjassa pikkupojat pilkkaavat Elisaa kaljupääksi. Elisa kääntyy pilkkaajiaan kohti ja kiroaa heidän Herran nimeen. Heti sen jälkeen metsästä tulee kaksi karhua, jotka raatelevat 42 poikaa kuoliaaksi.
4. Moos. 16:5–22: Kolmannessa Mooseksen kirjassa Herra neuvoo Mooseksen veljeä, Aaronia, ottamaan kaksi vuohipukkia syntiuhriksi. Toisen pukin kannettavaksi Aaron panee israelilaisten sovitettavat synnit, ja syntipukki lähetetään autiomaahan Asaselin luokse.
Onko nykykristinuskossa magiaa, Martti Nissinen? Katso videolta, miten professori vastaa.
Ilmoita asiavirheestä