Jyri Komulainen, joka työskentelee piispainkokouksen pääsihteerinä.
– Monikulttuurisuus ei ole karsimista, vaan sitä että toisille tärkeät perinteet voivat olla yhtä aikaa läsnä.
Komulainen on opiskellut Intiassa ja kertoo siellä osallistuneensa erään oppilaitoksen päättäjäisjuhlaan, joka yllättäen alkoi hindulaisella rituaalilla.
– Olin läsnä, mutta en osallistunut. Etsin itsestäni uteliaan ja myötämielisen asenteen vierasta perinnettä kohtaan. Myötämielisyyttä ja uteliaisuutta pitäisi korostaa myös kun keskustellaan Suvivirren laulamisesta tai laulamatta jättämisestä.
Komulaisen mukaan Suomessa on valalla suorastaan ikonoklastismi, kuvainraastaminen, jossa lähdetään siitä, että jos jokin ei ole minulle tärkeä tai on ristiriidassa arvojeni kanssa, se pitää poistaa ja piilottaa silmistäni.
– Tulevaisuudessa tämä asenne johtaa ongelmiin, sillä joudumme yhä useammin tilanteisiin, joissa on kyse toisille tärkeistä tai jopa pyhistä asioista. Emme voi aina kävellä pois. Meidän on opittava sietämään ja arvostamaan tilanteita, joissa ilmenee erilainen käsitys perimmäisestä todellisuudesta, ei ahdistua niistä, Komulainen sanoo.
Lue Jyri Komulaisen ajatuksia lapsen oikeuksista ja uskontojen kohtaamisesta Verkkoesseestä