Lähetys kuuluu teologisesti kirkon olemukseen, mutta lähetystyön asema voi tulevaisuudessa horjua, sanoo Tampereen piispa Matti Repo. Hän on myös Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja.
– Kun seurakuntien resurssit heikkenevät, halutaan ensin turvata omat työt. Ulospäin suuntautuvasta työstä voidaan silloin haluta eroon. Mutta tämä on perääntymistaktiikkaa.
Revon mukaan muuttuva lähetysajattelu, kokonaisvaltainen lähetystyö, ei ole vielä mennyt kirkossa läpi. Tämä näkyy lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä koskevassa keskustelussa.
– Jo Martti Rautasen (1845–1926) aikana tehtiin lähetystyössä muutakin kuin julistusta.
Lähetystyöstä on keskusteltu kirkossa vilkkaasti jo parin vuoden ajan. Viime vuonna Lähetysseura rekrytoi samaa sukupuolta olevan rekisteröityneen miesparin. Repo toivoo, että asia ei hallitsisi enää kesäkuussa järjestettävien Vaasan Lähetysjuhlien vuosikokousta.
– Jos näin käy, pidän sitä hyvin valitettavana merkkinä kirkon jakautumisesta, jonka välikappaleeksi lähetystyö on joutunut. Viime kesän vuosikokous viittasi sellaiseen, Repo arvioi.
Lue 8.5. ilmestyneestä Kotimaasta, miten Matti Repo, Lähetysseuran vs. toiminnanjohtaja Rolf Steffansson ja järjestön kotimaantyön johtaja Satu Kantola kommentoivat viime vuoden tapahtumia Lähetysseurassa.