Kansainvälisen oikeuden professorin Martin Scheininin mukaan ihmisoikeustuomioistuimen kannanotot pakottavat Suomen koululaitoksen remonttiin. Scheinin kommentoi apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen lausuntoa
Perustuslaki-blogissa.
Puumalainen linjasi viime viikolla, että koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden näkökulmasta.
Scheinin pitää Puumalaisen pohdintoja asiallisina ja hyvin perusteltuina. Hänen mukaansa niin uskonnon harjoittaminen kouluissa kuin uskonnonopetuksen järjestäminen ovat uusien haasteiden edessä. Suomalaisen yhteiskunnan muutosten lisäksi haasteita tuottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uusi ratkaisukäytäntö.
Ratkaisut Italiasta, Norjasta ja Puolasta
Scheinin esittelee blogissa kolme EIT:n ratkaisua, jotka hänen mukaansa kaventavat jäsenvaltioissa hyväksyttävien ratkaisumallien määrää.
Vuonna 2011 EIT:n suuri jaosto otti kantaa ihmisoikeustuomioistuimen aiempaan päätökseen, jonka mukaan italialaisten luokkien krusifiksit rikkovat joidenkin oppilaiden uskonnonvapautta. Suuri jaosto veti rajan aktiivisten ja passiivisten uskonnollisten symbolien välille. Sen mukaan jälkimmäisten salliminen kulttuuriperinteen nimissä on jäsenvaltioiden oman harkinnan varassa.
”Pidimmepä asiasta tai emme, suvivirren aktiivinen laulattaminen opettajan johdolla ei ole uskottavasti selitettävissä passiiviseksi symboliksi”, Scheinin kirjoittaa.
Vuoden 2007 EIT päätti, ettei Norja ollut huolehtinut riittävästi siitä, että sen koulujen tunnustukseton mutta kristinuskoa painottava opetusohjelma oli objektiivinen, kriittinen ja pluralistinen. Ratkaisu kavensi Scheininin mukaan valtion harkintamarginaalia sisällyttää koulun ohjelmaan valtauskonnon aineksia kaikille yhteisen kulttuuriperinnön opettamisen nimissä.
Scheininin mukaan Suomen kannalta hankalin on vuoden 2011 Grzelak-ratkaisu. Siinä Puolan todettiin loukanneen ihmisoikeussopimusta, kun uskonnon opetukselle vaihtoehtoista etiikan opetusta ei käytännössä ollut tarjolla kaikissa kouluissa. Niinpä oppilaan todistuksessa saattoi olla pelkkä viiva kohdassa “uskonto/etiikka”. Ratkaisun mukaan oppilas pakotettiin paljastamaan uskontonsa.
”Tämä kannanotto on kova kolaus koulujen toiminnan eriyttämiselle uskontokunnan mukaan, esimerkiksi niin että koulutodistus suoraan tai välillisesti osoittaisi, mihin uskontokuntaan henkilö kuuluu tai ei kuulu”, Scheinin kirjoittaa.
Ollila: Käytäntö ei ehdoton
Lehtori, oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kommentoi Scheininin kirjoitusta blogin kommenttiosiossa. Ollilan mukaan peruskoulussa oppilaiden huoltajien ilmoittamia valintoja voidaan käsitellä koulun tehtävien suorittamiseksi. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen lisäksi valintoja tehdään kieliaineissa ja muissakin valinnaisissa aineissa.
Kotimaa24:lle Ollila toteaa, ettei EIT ole tehnyt Suomen osalta yhtään uskonnonvapauskysymyksiin liittyvää ratkaisua.
– EIT:n käytäntö ei mielestäni ole niin ehdoton, että se vaatisi, että Suomessa ei saisi järjestää näitä tilaisuuksia.
Helsingin Sanomissa (3.4.) valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen piti ennenkuulumattomana sitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee yksittäistä apulaisoikeuskanslerin ratkaisua.
– Jos tuomioistuin antaa päätöksen jossakin asiassa, se sitoo, se on velvoittava. Laillisuusvalvojan kannanotto tässä asiassa on suosituksen luontoinen, Ollila puolestaan toteaa.
Niinpä hänen mielestään perustuslakivaliokunta voi käsitellä asiaa.
– Suomessa perustuslakivaliokunta on korkein perustuslakia tulkitseva elin.